Tuli käytyä Espanjassa eka kertaa elämässä. Ja voisinpa sanoa että tuskin tulee käytyä uudelleen ellei sitten erityisesti jossain kulttuurikohteessa kuten Grandassa tai Barcelonassa. En mitenkään ihastunut Espanjaan enkä espanjalaisiin vaikka matka sujui ihan hyvin ja tavoite eli aurinkoa lämpöä ja lepoa toteutui.

Matkan määränpää oli Puerto de Mazarro, joka on sen verran pieni paikka että lennot olivat Alicanteen josta oli vielä n. 1,5 h ajomatka etelään rannikkoa pitkin. Me mentiin Finnairin suoralla lennolla joka saapui Alicanteen maanantai aamuyöstä. Kai oli saanut järkättyä Europcarilta vuokra-auton vaikka normaalisti siihen aikaan heillä ei ole palvelua. Pieni Peugeot oli oikein näppärä peli ja myös taloudellinen kulkine. Bensa oli edullisempaa kuin Suomessa joten sillä oli huoleton ajella kun ei se paljoa kuluttanutkaan. Majapaikkamme oli Casa Cava, joka on ruotsalaisen ystämme Tinan ja hänen perheensä lomaosake. Perille päästyämme nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme sitten tutustumaan seutuun. Päivä oli pilvinen mutta lämmintä oli n. 15- 17 C joka oli ihan ok Suomen säähän verrattuna. Lomasesonki oli selvästi jo ohi ja meno kylällä hiljainen. Puerto de Mazarrossa on silti paljon ulkomaalaisia - lähinnä eläkeläisiä - talvellakin kylmää paosta tai golfaamassa. Lomaosakkeita on paljon, mutta myös paikallista asutusta. Maisema on karu ja metsää ei ole, vain heiniä, pusikoita ja tietysti istutettuja palmuja. Yleisestä karusta ilmeestä huolimatta siellä kukkii myös tähän vuoden aikaan jotain pensaita ja puistoissa ja pihoissa monia kukkia. Joita suurinta osaa en tuntenut mutta osaa näkee meillä esim. viherkasvina tai puutarhassa kesäkukkana.

Ajelimme myös Mazarrosta länteen Aguilas nimiseen kaupunkiin, siellä oli kaunis puisto jossa oli upeita jopa 100-vuotiaita viikunapuita sekä kauniita vanhoja rakennuksia. Ja tietysti näköala merelle ja pitkä hiekkaranta.

Tiistaina satoi vettä koko päivän joten pidettiin tupapäivä. Kai nukkui univelkoja pois ja minä luin yhden dekkarin. Vasta illalla käytiin kylällä syömässä, löydettiin kiva paikallisten suosima tapas paikka. Vaikka kylä on siis täynnä turisteja oikeastaan koko ajan niin on hämmästyttävää kuinka surkea kielitaito kaikilla asiakaspalvelutyössä olevilla on. Toki telkkarissa ohjelmat dubataan mutta jos turisteja kuitenkin pörrää harva se päivä niin sitä kuvittelisi että vähän edes tarttuisi perussanastoa päähän. Tämä on oikeasti minusta enemmän asenne asia koska kummasti muissa maissa osataan ja Suomessakin jos menee etniseen ravintolaan niin kyllä siellä perus asiakaspalvelu sanasto osataan. Ruoka oli todella hyvää ja edullista mutta joka paikassa yllättyy minkä kokoinen annos on ja mitä se oikeastaan pitää sisällään. Onneksi yllätykset olivat positiivisia ja vatsa tuli joka kerran täyteen.

Keskiviikkona suuntasimme sisämaahan päin Sierra de Espuna vuoristoon jossa huippu on n. 1500 m korkeudessa. Maisema oli jo aivan toisen näköistä, metsä oli enimmäkseen jotain männyn tyyppisiä puita jotka olivat raikkaan vihreitä ja hyvin pihkaisen tuoksuisia. Maan peitti monin paikoin villit kukkivat rosmariinit ja niistä lähti aivan ihana tuoksu. Rosmariini on mun yksi suosikki yrteistä ja oli ihana kävellä niiden tuoksussa.

Tiet muuttuivat tiukoiksi serpentiiniteiksi kun jatkoimme ylemmäs vuoristoon. Täällä löytyi myös edullinen ravintola jossa 10 eurolla söi alku-, pää- ja jälkiruuan juomineen. Jatkoimme siis ylöspäin ensin autolla ja sitten patikoiden Pollo de Lopezin huipun ympäri. Täällä oli mielenkiintoisia suolavarasto tötteröitä, joissa on aikoinaan varastoitu vuorisuolaa. Aika uskomattomia ovat olleet siihen aikaan sen aikaisilla teillä kuljettaa suola alas rannikoille ja myyntiin. Eipä ihme että suola on ollut arvokasta.

Taas oli syytä tuskailla espanjalaista meinikiä kun luonnonpuiston hienossa museossa ja infossa henkilö ei osannut muuta kuin espanjaa ja opasteissa vain muutama pääkohta oli englanniksi. Kartat alueelta oli hyvinkin suuntaa antavia joten reittivalinta meni vähän arvailuksi ja niinpä patikointi venyi suunnitelua pitemmäksi kun karttoihin ja opasteisiin ei ollut luottamista. Tällä kertaa oli ihan hyvä että ilma oli hiukan pilvinen niin patikoidessa ei tullut hiki vaikka mulle tuo 1400 metrin korkeus tuntui, jaksoin kuitenkin n. 8 km lenkin ihan hyvin ja onneksi jalassa oli uudet patikkakengät joissa on hyvä pito kiivetä mäkiä ja niillä on kevyt kävellä. Hyvä ostos siis!

Torstaina sää oli aurinkoinen ja ohjelmassa oli vaihteeksi kaupunkituristeilua ja kohteena läheinen isompi kaupunki Cartagena joka on aikoinaan ollut roomalaisten "uusi Karthago" minkä voi päätellä espanjankielisestä nimestä. Cartagenassa oli paljon turisteja ja sattumoisin sinä päivänä myös Francon uhrien muistojuhlat ja satamassa siihen liittyen sotilasparaatia ja paljon porukkaa. Roomalaishistoriasta johtuen siellä on useammatkin roomalaisrauniot mutta hienoin on roomalainen teatteri aivan rannan tuntumassa, varsin samanlainen kuin Taorminassa.

Vanhojen hienojen rakennusten lisäksi ihastuin tähän upeaan Pablo Picasso muraaliin. Upea eikö?

Täälläkin kävimme lounaalla sivukadun pienessä tapas paikassa ja täälläkin nuoren tarjoilijan huono englanti hämmästytti. Mutta hyvää ja edullista oli ruoka tälläkin kertaa. Ylimääräistä sydämen tykytystä tuli kun Kai unohti tapaspaikkaan mun kameralaukun, onneksi tarjoilija oli ottanut sen talteen ja selvisimme säikähdyksellä.

Iltapäivällä nautittiin auringosta ja lämmöstä omassa pihassa ja illalliselle lähdettiin jälleen uuteen paikkaan. Tässä paikallisessa ravintolassa syötiin merellinen paella, jossa minä söin lähinnä katkarapuja ja vähän mustekalaa ja Kai sitten vähän kaikkea. Maistoin myös simpukoita mutta en oikein niistä tykännyt. Paella on hyvä, sopivan täyttävä ja edullinen ruoka, mutta ei yllättävää kyllä ihan niin helppo löytää paella paikkaa kuin olin kuvitellut. Helpompi oli löytää näitä tapas paikkoja ja lounas on yleensä tuommoinen "koko setti" alku-, pää- ja jälkiruokineen. Ja siesta systeemi tuntuu minusta työläältä kun kaupat aukaisevat jotain noin kymmenen nurkilla ja sitten jo yhden- kahden aikaan pidetään monen tunnin siesta (varsinkin nyt kun ei ole päivällä kuuma niin tuntuu kovin turhalta) ja sitten ei suurin osa kaupoista ole auki illallakaan kovinkaan myöhään. Paitsi onneksi supermarketit. Perjantaina oli lähtöpäivä joten kämppä laitettiin tip top ja pakattiin kamat. Onneksi lähtö oli myöhään illalla joten saimme vielä nauttia viikon tähän asti aurinkoisimmasta päivästä. Koko viikon ollaan metsästetty churroja, ne kuulema on paikallisten aamiaisherkkuja mutta ne olivat yllätävän vaikeaa löytää. Aina kun sattui churro kauppa kohdalle niin se oli suljettu. Ja mitään aukioloaikoja ei ole missään. Mutta viimeisenä aamuna vihdin löysimme churroja paikasta joka näyttää lähinnä jäätelökaupalta. Ja ne oli kyllä hyviä! Ja jotenkin kruunasivat viikon. Päivää menimme viettämään meren rannalle, jonne oli koloistaan ilmestynyt monta muutakin turistia. Minäkin kävin jopa kastautumassa, eihän se mitään kovin lämmintä ollut mutta sellaista perus suomalaisen kesän lämpöistä vettä. Tarkenin käydä yhden kerran. Kai toki ui sitäkin enemmän, Kai oli viikon aikana käynyt myös asuntoyhtiömme uima-altaalla useampaan otteeseen. Mutta oli ihana nauttia auringosta ja lämmöstä!  Illalla kävimme vielä kerran nauttimassa jo tutussa tapas paikassa syömässä ennen kuin suuntasimme Alicanten lentokentälle ja kotimatkalle.