Lauantaina käytiin Pihkan kans kisaamassa kolme rataa Masalan hallissa. Kaksi eka rataa oli Anne Saviojan tuomaroimat ja kolmas Ritvan Herralan. Annen radat oli aika simppeleitä, vaikka varsinkin agiradan tulostasosta ei niin voisi päätellä. Simppeliinkin rataan näköjään voi tehdä hyviä "ansoja"  Eka hyppisrata oli todella hyvä - tai joo -tuli siellä parissa kohdassa kiire ja rimat hiukan kolisi - mutta kaiken kaikkiaan sujuvaa menoa. - Paitsi että. Yksi rima. Hemmetti! Näitä vitosia on kyllä kiitos ihan riitävästi kerätty. Aika oli kolmanneksi paras joten harmmitti vietävästi. Seuraava oli agirata, se sit levisi heti alkumetreillä. Pihka oli jotenkin "unohtanut" perusasiat ja vain huusi ja pyöri jaloissa - ei minkäänlaista rotia. Että se siitä sit. Tuossa kohdin teki mieli jo laittaa koira rukkasiksi. Tein ennen seuraavaa rataa muutaman namikipolle irtoamista parkkiksella (kisoissa ei ollut lämppä esteitä) ja tein Pihkalle selväksi että pelleily ei nyt käy. Tämä Ritun rata oli aika haasteellinen ja tuloksia tuli vähän. Meille kolmas rata sujuikin jo sit paaljon paremmin edellinen. Paitsi että. Niin. Taas - aina jotain. Tällä kertaa Aa:n alla oleva putken suu ei löytynyt ja siitä kielto ja loppuosan kiemuorissa yksi rima jälleen. Mutta nyt olin tyytyväinen Pihkan menoon.
Jotain hyvää ja jotain huonoa siis. Kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa löytyä mutta harmittaa kun vielä tulee noita virheitä. Ja harmittaa kun välillä Pihkan pää leviää ja tulee noita hellurei asenne ratoja. Niistä pitäis päästä. Jatkamme siis harjoittelua. Ehkä sit on sen verran masokisti tai yltiöoptimisti että aina vaan jaksaa yrittää. Toisaalta onhan Pihkan kans agiity kyl kivaa enimmäkseen.

Kevään merkit
Kevättä on ilmassa, purot lirisee ja lumet sulaa. Lunta meillä vielä silti riittää. Tämmöinen oli metsäpuro sunnuntaiaamun lenkillä. Piko tykkää juoda lähdevettä :-). Linnut pitävät jo melkoista meteliä. Iltalenkillä pöllö huhuili ja aamulla mustarastailla ja tinteillä oli kovasti asiaa. Vielä kun aurinko paistaisi.

pikopurossa.jpg