Tänään pihkarillit kokoontuivat Somerolla paimennusta harjoittelemaan. Edellinen kerta oli penneleitten 1-vuotispäivänä elokuun lopulla. Sen jälkeen Svea ja Ässä ovat käyneet muutaman kerran treenaamassa, Cooper kerran ja Quattro oli nyt toista kertaa.  Ja mukana tietysti hääri myös emo Pihka.
Koulutuspäivän oli organisoinut Uneksijan kennelin Ulla ja mukana oli myös siis Uneksijan kennelin shelttejä.
Kouluttajana oli Virpi Nieminen.  Virpi on hyvin tarkka ja paneutuva kouluttaja, joka väsymättä jaksoi kädestä pitäen meitä ohjata.  Juniorit menivät kaikki liinassa ja se liinakin käyttö pitää opetella... - katse pitää sekä koirassa ja lampaissa... - ei ollenkaan niin helppoa kuin sivusta katsoen luulisi!
Svea, Quattro ja Ässä olivat kaikki oikein päteviä ja lupaavia paimenen alkuja. Ilo oli tekemistä katsoa!
Cooper sen sijaan ei oikein löytänyt oikeaa mielentilaa, joten keskityimme lähinnä rauhallisuuteen lampaiden lähellä.
Tässä hommassa vauhti ja liiallinen into ei ole toivottavaa.
PIhkan kanssa jatkettiin pois-sanan sisäistämisestä liinan avulla. Pihkan pienet harmaat aivosolut joutuivat sen verran koville että sen piti ihan istahtaa miettimään että mitä tässä nyt oikein halutaan :D Melkein näin sen rattaiden pyörimisen pään päällä... No saatiin sitten hienoa työskentelyä kun aivot olivat asiaa prosessoineet tovin.

Aamun aurinko meni pilveen ja sää tuntui aika kolealta, mutta olimme tyytyväisiä ettei satanut mitään (kuten viime päivinä niin usein) ja laidun oli mukavan kuiva. Nyyttärieväät olivat runsaat ja sopivan tankkauksen jälkeen otettiin uusi kierros.
Juniorit olivat sulatelleet eka kierroksen asiaa ja menivät toka kierroksella jo todella hyvin - paitsi Cooper. Cooper jatkoi rauhoittumisharjoituksia. Pihkan kanssa jatkettiin myös pois-harjoitusta. Tällä kertaa liina roikkui perässä ja otin paimensauvan mukaan. No sehän ei sit toiminut ollenkaan vaan taas sieltä se räkäpää Pihka tuli esiin. Ja sitten harjoiteltiin sen sauvan kanssa toimimista (ei oikein ole mun juttu se). Ja lopuksi saatii taas pieni onnistunut pätkä, johon olikin hyvä lopettaa.
Kaikki olimme oikein tyytyväisiä Virpin ohjaukseen ja koiriimme. Kotiläksyjä tuli niin kuin asiaan kuluu. Ja innostus treenaamiseen jälleen sai uutta kipinää.Lopuksi koiruudet pääsivät hippastelemaan ja otettiin tietysti perhepotretti.

paimenpaiva18042015.jpg