Viikonloppuna harjoiteltiin karavaanarina olemista. Lauantaiaamupäivä meni pakatessa vaunua - hyvänen aika miten paljon on muistettavaa! Lopulta päästiin matkaan ja keula kohti Varkautta. Mondeo jaksoi mukavasti vetää vaunua, ero oli varsin selvä minun kärryyni verrattuna. Veljpojan ylppäreitä vietettiin Varkaudessa auringoisessa merkeissä, sekä sään että ylioppilaan hienon todistuksen johdosta. Onnea uuteen elämään! Ensin armeijaan sinne kauas suvun alkusijoille Kajaaniin ja sitten opiskelemaan Ouluun. 

Illalla siirryimme yöpymään Varps:in kentälle, sillä sunnuntai aamulla oli kisat siellä. Varps:in vkt tulikin juuri sopivasti katsomaan että löydämme parkkipaikan ja saimme vaunuun vetäistä sähköt heidän sähkökaapista. Kiitos!

Uni ei heti tullut, osin tottumattomuutta karvaanielämään ja osin nuorison päristelyjen takia (kesälomien alkua ilmeisesti juhlittiin varsin myöhään) Ja aamulla tietysti heräsin epänormaalin aikaisin... No jäipä hyvin aikaa hörppiä aamukaffet ja lenkittää koirat ennen kisan alkua.
Anne Viitanen oli tehnyt kivat radat, kaikenlaisia ansaesteitä oli siellä ja takaa kiertoja. Ei kuitenkaan mitään aivan mahdotonta. Itse asiassa radat sopi meille oikein hyvin. Ja eka rata lähtikin kulkemaan varsin kelvollisesti kunnes... - numero 15 kohdalla tuli hetkellinen black out ja unohdin miten piti jatkaa ja niinpä Pihka ehti mennä esteen ohi ja suoraan seuraavalle esteelle.. - Voi itku! Siinä taas se nolla lipesi käsistä ihan oman dementiakohtauksen takia! Aaarggh! Radalla tehtiin vain 2 nollarataa...

Seuraavan radan aikana alkoi sade. Onneksi startattiin numerolla 3 joten kauaa ei tarvinnut sateessa notkua. Eikä varsinkaan kun se lähti menemään päin honkia heti kättelyssä. Joten korjasin A:n kontaktin ja siitä sitten suoraan pois radalta. Kotimatkalla poikettiin Tuijan luo Mikkeliin katsomaan Pieksun lapsenlapsia eli Codan ja Armin pentuja. Pennelit olivat nyt 7-viikkoisia ja lähdössä ensi viikolla uusin koteihin. Aivan ihania ne tietysti oli kaikki. Erityinen suosikki on kovasti Codaa ja Pieksua muistuttava tumman ruskea poika, joka onneksi lähteekin Codan kaveriksi. Pentueen ainoa tyttö, avoin ja iloinen Auroora jääkin Tuijan iloksi.

tn_aarre.JPGtn_auroora.JPG