Elokuussa on usein mitä ihmeellisempi valo; punainen, valkoinen, keltainen... - olisi niin upeaa ikuistaa maisema näissä valoissa, mutta valitettavasti minun mikkihiiri kamerani ei siihen kykene.

Tänään nappasin Cooperista kuvan illan takapihatreenien jälkeen (minkä huomaa roikkuvasta kielestä). Ei ihan skarppi tämäkään kuva, mutta ihan kohtuullinen.  Cooperin - välillä tuskaisetkin - pujottelutreenit ovat edenneet viime aikoina hyvin ja nyt pujottelu alkaa näyttää siltä miltä kisakoiran pujottelun tuleekin. Ehkäpä Cooper siis pääsee pian starttaamaan ihan virallisissa agilitykisoissa?
tn_12082015iltavalo.JPG
Tiistaina oltiin Pihkan kanssa SM2 -ryhmän treeneissä pitkästä aikaan, Janne Karstunen oli tehnyt radan jossa oli nopeita suoria ja monta päälle juoksu ohjauskohtaa. Kun sää tällä viikolla on ollut varsin helteinen niin hikeä pukkasi sekä koiralle että ohjaajalla. Ja onneksi olin varustanut mukaan Pihkalle märkäloimen. Sitä tarvittiinkin tänä kesänä nyt eka kertaa.
Päällejuoksut tuottivat tuskaa kun meikäläinen ei oikein osannut rytmittää ja koira oli liian herkkä reagoimaan mun liikeeseen. Sitä siis saatiin kotiläksyksi. Sen sijaa Leenan käännöstreenien tiukkoja käännöksiä pääsin eka kertaa radalla kokeilemaan käytännössä ja nehän toimi hienosti! Jee!!
Ja taas lisää kotiläksyjä tuli Pihkan irtoamisesta - tai siis sen puutteesta. On se vaan kumma että se on Pihkalle niin vaikeaa! Kyllä tätä nyt on kuitenkin treenattu... no back to basics..

Ja eiköhän sille Pihkallekin pitäisi ruveta niitä agilitykisoja taas kalenteriin laittamaan...