Terkkui Italianmaalta! Käytiin jo perinteeksi muodostuneella Agilityn MM-kisa matkalla. Tänä vuonna kisat olivat Bolognassa Italiassa. Bolognaan ei ole tähän vuoden aikaan suoria lentoja Suomesta joten lennot olivat Köpiksen kautta. Matkassa oli myös tuttuun tapaan Kiti ja Laura. Köpiksessä oli vain 35 min vaihtoväli joten aika reippaasti sai kävellä terminaalissa portilta toiselle. Mutta hyvin ehdittiin koneeseen. Samalla lennolla oli myös pari muuta seurakaveria joten päädyttiin Bologna päässä vaihtamamaan pikku Fiat tila-autoksi jotta saatiin 6 henkeä mahtumaan kyytiin. Hotelli oli oikein kelvollinen, sanoisin meidän normi reissuhotelleja parempi.

Bolognassa oli mukava aurinkoinen + 20 C joten loman aloitus oli mitä parhain. Keskiviikkona pyörittiin vähän kaupungilla katselemassa mestoja mutta koska aamulla lähtö oli ollut todella aikainen niin väsymys iski ja koko porukka vetäytyi nukkumaan ihan asialliseen aikaan.

Torstaina käytiin aamulla ensin tsekkaamassa kisapaikka ja varaamassa istumapaikat. Muu porukka jäi hallille katsomaan avajaisia ja tutkimaan läheisen ostoshelvetin tarjontaa kun me taas lähdettiin katsomaan Bolognaa vähän tarkemmin. Kai kävi kiipeämässä keskustan tornin n. 498 askelmaa ja minä syvennyin sillä aikaa Desigualin valikoimaan tutustumiseen.

tn_torni.JPG

Ilta meni maxien joukkuerataa seuratessa. KIsapaikka oli oikein hyvä urheiluhalli, valitettavasti vain italialaiset eivät ole kovinkaan kummoisia kisajärjestäjiä. Paikalla ei ollut minkäänlaista infopistettä josta olisi voinut kysyä neuvoa asioihin tai saada starttilistoja tai tuloksia kisan jälkeen. Vessoita oli jo eka päivänä vessapaperi loppu - ja silloin siellä ei edes ollut vielä kovinkaan paljon porukkaa! Tulospalvelu oli surkea, samoin kuulutus.  Onneksi todellakin vieressä oli se ostoskeskus josta sai ruokaa ja vessoissa oli vessanpaperia.

Perjantai-sunnuntaipäivät meni varsin tarkkaan kisoja seuratessa. Tänä vuonna tuntui että monesta maasta oli vähemmän kisaturisteja paikalla kuin aiemmin. Taloustilanne varmaankin oli vaikuttanut, esim. Ruotsista oli vain ehkä 20 henkeä vrt. suomalaisia oli n. 200 ... Samoin Saksata ja Kanadasta oli normaalia pienempi porukka. Eikä myöskään mudituttuja ollut paljoakaan paikalla, sääli! 

Suomalaiset eivät saaneet tänä vuonna yhtään mitalia mutta tekivät kyllä hienoja ratoja. Pihkan sisko Aya oli Ruotsin medi joukkueessa, valitettavasti he eivät myöskään onnistuneet. Ruotsin minijoukkue voitti joukkuehyppärin, mukana joukkueessa oli kaksi Brainpool's shelttiä. Mudit tekivät sen sijaan hienoa työtä, erityisen mahtava oli Martinan ja Kikin huikeat radat. Myös Barbara ja Safi (11,5 v!!!) tekivät upeita ratoja ja niin Tsekkien medi joukkue juhli joukkuekultaa. Mudeja oli 6 kisoissa, samoin kroaatteja. Jälleen kerran mukaan tarttui monta juttua jota olisi hyvä ottaa kotitreeni ohjelmaan.

Maanantaina lähdetiin porukalla päiväretkelle San Marinoon. Autossamme oli navigaattori joka pölpötti italiaa ja jonka reittivalintoihin ei aivan voinut luottaa. Joten sen lisäksi meillä oli oma tomtom mukana ja vielä varmuudeksi Kain kännykän Here-sovellus. Ja tietysti paperikartta... että näillä ei pitäisi enää tieltä eksyä. Eikä eksyttykään.

tn_navigointi.JPG

San Marinoon oli vajaan kahden tunnin ajomatka. Se sijaitsee noin 750 m korkeudessa joten maisemat olivat kovin erilaiset kuin Bolognan ympäristössä. Auto jätettiin alemmalle tasolle ja sieltä mentiin köysihissillä ylös.

tn_maisemasanmarino.JPG tn_ekatorni.JPG

San Marino oli kiva paikka käydä mutta yksi päivä oli riittävä. Viimeisenä iltana käytiin nauttimassa illallinen erään trattorian terassilla, oli aivan ihana istua lämpimässä illassa hyvän ruuan ja viinin äärellä hyvässä seurassa. Tätä on kiva muistella koleassa Suomen syksyssä. 
Lähtöpäivänä satoikin sitten vettä kaatamalla joten oli oikein sopiva hetki jättää Italia taakse. Kotona oltiin alkuillasta joten ehdittiin hakea Pieksu ja Cooper hoitopaikoista kotiin. Jälleen näkeminen oli varsin riehakas ja koko illan koirat olivat vähän täpinässä kaikki.