Lauantaina oli niin hieno kesäinen ilma, että kotihommat ei oikein napannut joten pakattiin eväät reppuun ja koirat (paitsi Piko jätettiin kotiin) kyytiin ja lähdettiin tutustumaan Sipoonkorven kansallispuistoon. Sipoonkorpi on tuossa ihan lähellä mutta eipä oltu aiemmin siellä käyty. Tämmöisenä päivän muutama muukin oli saanut saman inspiraation ja parkkipaikat oli aika tiukassa, mutta onneksi sopivasti vapautui kun siinä vähän funtsittiin mihin autoa laitetaan.  Sipoonkorpi on ilmeisen suosittu paikka koska polkuja oli paljon joka suuntaan, hassua kyllä vain yksi pieni alle kahden kilometrin lenkki oli merkattu. No mehän lähdettiin tallaamaan omia teitämme kauemmas hälystä ja löydettiin aika pian kiva metsätorppa jossa oli tulenteko paikka. Siinä oli oikein hyvä evästellä rauhassa. Siitä jatkettiin summa mutikassa jotain polkua eteenpäin, kännykän kartoista ei oikein ollut apua kun ei noita pikkupolkuja ole merkitty. Ihmisiä ei enää näkynyt ja tai kuulunut ollenkaan ja lopulta nettiyhteyskin loppui kännykästä. Ei hätää, auringon mukaan tiedettiin kuitenkin missä suunassa auto on. Ja löydetiin jonkun verran sieniäkin, punikkitatteja ja ekat suppikset ja muutama pieni kantarellikin. Että sikäli ei ollu ihan hukkareissu. Lopulta tuli kansallispuiston rajamerkit vastaan ja jokunen talo joten lähdettiin kääntymään takaisin päin. Vähän extra kiemuroita varmaan tuli tehtyä ilman karttaa, mutta ei tuo haitannut kun oli hyvät eväät ja hieno sää. Kaiken kaikkiaan kolme tuntia kuljettiin ja Pieksulla alkoi jo viimeisellä kilometrillä häntä roikkua väsymisen merkiksi. Koirille liikkuminen oli silleen rankkaa että monessa kohdin polun poikki oli puunrunko jonka yli niiden piti hypätä. Sellaista esterataa kolme tuntia on 12 vuotiaalle, hyvä kuntoisellekin, aika rankkaa.  Lopuksi Pieksu pääsi vielä virkistäytymään purossa.

torppa_sipoonkorpi.jpg

Metsätorppa 1800-luvulta

korvessa_sipoonkorpi.jpg

purossa_sipoonkorpi.jpg

sienisatoa.jpg