maanantai, 20. marraskuu 2017

Namimaatti ja huvituksia

Vihdoin saapui postissa odottamani paketti! Agilityn MM-kisoissa näin kätevän kokoisen nami automaatin, siis sellaisen kauko-ohjattavan jota on kätevä käyttää etäpalkkaamiseen. Valitetttavasti ne olivat vain kaikki jo loppu. Belgialaisten ystäviemme Yvonnen ja Petronen avustuksella sain sovittua tilauksen ja toimituksen kunhan hollantilainen myyjä saa uuden erän Jenkeistä. Ja nyt se vihdoin saapui!  Tällä on kätevä harjoitella niin tokon kaukoja, seisomaan jäämistä kuin aksan juoksukontaktia.


treatbox.jpg

Viikonloppuna ei ollut mitään koiraohjelmaa kun sisko tuli kylään joten ohjelmassa muuta viihdettä.
Perjantai-iltana Jean S:n konsertti Kultsalla. Hyvä meininki!
Lauantaina vuorossa oli Ateneum. Siellä olikin yllättäen jono. Oho! Sisällä oli kuitenkin riittävän väljää vaikka porukkaa tuli koko ajan lisää. Ateneumissa oli von Wright veljesten näyttely ja mikä itseäni enemmän innosti Suomen taiteen tarina näyttely joka oli hieno läpileikkaus Suomen taiteen kehityksestä kansainvälisten taidesuuntausten imussa. Mukana oli suomalaisten klassikkojen rinnalla mm. Munch, Van Gogh, Gaugain. Monen tunnin kävelemisen jälkeen jalkoja väsytti, silmiä myös ja nälkä kurni vatsassa. Mikäpä olisi parempi syy lounaalle vakkari paikkaamme Briossiin. Nam! 
Sunnuntaina Kai suuntasi Cooperin kanssa aksakisoihin ja me suunnattiin Kino Engeliin katsomaan the Squere leffaa. Kino Engel on ollut pitkään kiinni remontin takia ja tämä oli eka kerta kun olin remontin jälkeen siellä leffassa. Tuolit olivat nyt hyvät ja onneksi teatterin vanha henki oli uudistuksista huolimatta säilytetty. The Squere on Kultaisella palmulla palkittu satiiri nykytaiteesta ja nykyajan tekopyhyydestä. Kiinostava, hauska ja vähän hämmentäväkin. Kerrassaan kiinnostava siis.

 

sunnuntai, 12. marraskuu 2017

Saikku marraskuuta

Viikon kohokohta oli se, että vihdoin tiistaina onnistuttiin pääsemään Loving Vincent elokuvaa katsomaan! Tykkäsin kovasti vaikka Kai taisi vähän pitkästyä.. upeasti toteutettu ja kiinnostava tarina. Suosittelen jos olet Vincent van Goghista ja hänen taiteestaan kiinnostunut.

Tiistaiaamulla kävin lääkärissä kun Liberecin reissulta saatu flunssa on jatkunut sitkeänä yskänä. Ja työpäivän päätteeksi on tuntunut että nielu on ihan turvoksissa ja ärtynyt. Että oisko jotain helpotusta siihen. Yllätten lekuri määräsikin parin päivää saikkua ja täyden puhumattomuuden. Sen lisäksi sellaista inhalaattorilla otettavaa lääkettä joka rauhoittaa keuhkoputken. Itse asiassa mulla oli pari vuotta sitten sama tilanne, flunssa jätti sitkeän yskän ja se ei tokeentunut muulla kun tuolla keuhkoputkea rauhoittavalla lääkkeellä ja puheen vähentämisellä. Ilmeisesti tyyppivika siis. Pari päivää siis rauhallista eloa kotona, koirien kanssahan onneksi pärjää aika hyvin ihan ilman puhettakin.

Sen verran joutui puhumaan kun Pieksun kanssa piti käydä eläinlääkärissä; sillä oli yksi kynsi haljennut pituussuunnassa ja se piti operoida pois. Ja saikkua siis myös Pieksulle. Jatkuva sade- ja kurakeli tekee tassupotilaan hoitamisen todella työlääksi. Ja kun en ole mikään luontainen hoituri niin hermot meinaa mennä. Tassu pitää suojata joka kerran ulos mennessä paketoimalla se huolella ja sitten paketti puretaan kun tullaan sisään jotta se ei hautuisi ja uusi kynsi alkaisi kasvaa. Ja kun tämän tekee kolme kertaa päivässä niin ei paljoa naurata. Ja tietysti Pieksu saa tehdä vain remmilenkkejä joten muut koirat ulkoilutetaan erikseen että pääsevät juoksemaan metsässä. Jippii. Tässä kohdin vähän miettii että josko siirtyisi postimerkkien keräämiseen koirien sijaan... - Pieksu on onneksi pääsääntöisesti kiltti potilas ja voi olla ilman tötteröä enimmäkseen,mutta toki kun jäävät yksinään niin tötterö on laitettava päähän.

Perjantai-iltana oli muutaman viikon tauon jälkeen tokotreenit. Tehtiin merkin kiertoa, joka sinänsä on Pihkalle agilitystä tuttua, mutta vaikeus on se, että tokossa se pitäisi tehdä ilman käsimerkkiä ja haukkumista. Muuten treenattiin paikallaoloa ja se sujui hyvin. Nyt vaan lisättävä häiriöitä, aikaa ja etäisyyttä. Seuraamiset sujuivat hyvin ja liikkeestä maahan meno. Liikkeestä seisomaan jäämisessä Pihka tarvitsee pienen käsiavun joten se pitäisi nyt saada häivytettyä. Eli paljon kotiläksyjä tuli taas!

Lauantaina käytiin JAU hallilla kirmaisemassa pari kisarataa kun siellä oli Heiluhäntien kisat. Tuomari on sellainen englantilainen vanhempi herrasmies. Radat oli oikein kivoja ja olisi ollut täysi mahdollisuus tehdä nollat mutta niin sitä vaan onnistuin mokaamaan ne hyllyiksi. Pihka kyllä kulki hyvin joten nämä meni enempi omaan piikkiin. Ainoastaan Pihkan piikkiin pistän eka radan kontaktivirheet tai toki Pihka teki kontaktit mutta karkasi kaikilta ilman lupaa joten koska oltiin jo hyllyllä niin korjasin puomin kontaktin. Oliskohan lipsuminen johtunut viime viikolla aloitetusta juoksukontakti treenistä?

rattip%C3%A4%C3%A4.jpg

Isopää on nyt tötteröpää.

 

 

maanantai, 6. marraskuu 2017

Aksaa ja sukulointia

Viime keskiviikkona meidän valkkuryhmää koulutti Inkilän Leena, joka kävi jokaisen kanssa kunkin omat spesiaali treenit. Mie olin esittänyt toiveen että katsottaisiin miten alkaisin opettamaan Pihkalle juoksukontaktit eli RC:t A:lle. Puomin ajon jatkossakin pitää pysärinä, mutta kun Pihkalla alkaa ikää tulla niin juoksari voisi olla kroppaa säästävämpi.

Mietittiin mikä opetus tapa sopisi Pihkalle parhaiten ja päädyttiin kehikolla opettamiseen. Eli  kontaktin mallinen rimakehikko, johon koira opetaan osumaan juostessaan. Tätä on Pihkalle aikoinaan vähän opetettu joten sillä on jo ajatus mitä pitäisi tehdä. Se sujuikin hyvin ja aika pian siirrettiin kehikko A:lle. A laskettiin hyvin loivaksi ja sitten juoksutettin Pihkaa alasmenon yläosasta kehikon kautta  alas  siten että Leenalla oli namit etupalkkana. Alku sujui aika hyvin mutta kun vauhti nousi niin Pihka alkoi loikkia kehikon yli. Joten kotiläksyksi kehikon vahvistamista ja häiriön kestoa. Tämä on meidän talven projekti, pikkuhiljaa lähdetään rakentamaan juoksaria. Kisoissa edelleen tietysti mennään 2on2off kontakteilla.

Viikonlopulla pidettiin perjantai vapaapäivä ja lähdettiin jo torstai-iltana ajamaan Savonlinnaan. Matkalla pimeä maisema muuttui ihanaksi lumiseksi talven ihmemaaksi. Pikkupakkanen ja kuutamo vain paransi tunnelmaa. Perjantaina oli kiva nauttia koirien kanssa ulkoilusta Kellarpellon erinomaisilla lenkkipoluilla. Harmaakin on kaunis väri!

pihka_lumiranta.jpg

Viikonloppu meni sukkelaan sukuloidessa ja tuttuja moikatessa. Näin myös pitkästä aikaan Svean pojan Nipan, josta on kasvanut oikein komea sheltti herra. Nipan korvat tosin ovat topakasti pystyssä, joten näyttelytähteä siitä ei tule,mutta sehän ei koiraa pahenna.
 

sunnuntai, 29. lokakuu 2017

Lunta, räntää ja nollaratoja

serti_291017.JPG

Viime viikonloppuna Kai vaihtoi molempiin autoihin talvirenkaat joten oltiin kerrankin ajoissa. Se vaan ei ihan riittänyt kun lunta tuli niin paljon kerralla että pulassa olin torstaina aamulla meidän mäessä. Aura-auto ei ollut siis käynyt ja auton tehot ei vaan riittänyt loppuun asti pitkässä mäessä. Oli kyllä hemmetin hankala peruutella alas. Naapuri oli jo siinä takana vielä tulossa mäkeä ylös. Naapuri otti kovan vauhdin ja pääsi juuri ja juuri mäen päälle, joten eikun sama homma perässä. Ja riitti sitten toisella yritämällä Megatsunkin puhti. Olisi ollut hyvä jos olisin tajunut ottaa luistoneston pois päältä, olisi auttanut tuossa kohdin. Matkalla töihin oli aika monta autoa ja jopa meidän tien bussi tipahtunut ojaan. Great! Kotimatkalla oli vielä pari autoa lisää ojassa. Että sellainen keli. Traktori kävi vasta sen jälkeen auraamassa. Ja tietenkään ei oltu ehditty laittaa agiesteitä talviteloille jne. Mutta eiköhän nämä lumet vielä sula, joten mattimyöhäinenkin ehtii vielä hoitaa pihahommat. Toki hieno luminen maisema on valoisa ja onpahan kerrankin joulutervehdys kuvat tehty valmiiksi hyvissä ajoin! Lauantaina ehdittiin vähän hoitaa pihahommiakin ja lisäksi käytiin jeesaamassa kaveria muutossa.

Sunnuntaina oli ohjelmassa Ylöjärvellä agi kisat. Sinne siis reippaina, onneksi oli kellon siirtoaamu niin itse asiassa sai nukkua riittävästi. Räntää satoi koko päivän, joten aika ankeaa oli kelien puolesta. Mutta Ylökk:in halli oli ihan ok, sellainen teollisuushalli, pieni lämmin buffatila ja sisä wc on aina jees sekä hyvä mattopohja radalla. Kisat oli tosi pienet, medejä vain 10 ja 11 luokissa, mineissä suunnilleen saman verran, makseja n. 20. Joten nopea kisapäivä. Ja oltiin kyllä muutenkin nopeita sillä Pihka VOITTI eka radan! Ja sehän tiesi AGI SERTIÄ!!! Vautsi! Kaiken huippu on se, että Pihka karkasi startissa ja minä ehdin miettiä että keskeytänkö vai en ja siis ihan kävelin ensimmäiset esteet! Jatkoin siis ja me tehtiin AINOA nollarata. En voi uskoa vieläkään että sellaisella kökkö radalla saa sertin!!!! Kyllä nauratti!
Tässä meidän serti rata .
Toka rata oli todella perus perus 3-luokan rata ilman mitään jippoja ja yllätys yllätys! Tehtiin silläkin nolla rata! Siis tupla nolla! Ja tultiin tällä radalla toiseksi, tuomarikin ihmetteli että nollia tuli kovin vähän helpohkolta radalta. Kaita harmitti että hävisin vaivaiset 13 sadasosaa voittajalle. Sillä voitolla olisi Pihkasta tullut FI AVA..- no minua ei suoraan sanoen harmita. Oli vaan niin siistiä kun yhteistyö sujui ja saatiin kaksi nolla rataa. Tästä saa niin paljon uskoa tulevaan, välillä on se usko meidän agilityyn ollut hyvinkin koetuksella. Tässä toinen rata.

Kai ja Cooper kisasivat myös; eka rata kaatui useampaankin virheeseen kun Coo kävi aivan liian kuumana, toka rata oli oikein hyvää menoa mutta sitten Kai hukkasi hetkeksi koiran ja Cooperi hyppäsi yhden esteen väärin päin.

lauma271017.jpg

Päivän lopuksi vielä lisää hyviä tuloksia: Sari L & Ässä tekivät kolmannen ykköstuloksen tokon alokasluokassa ja Ässän eli Mustantassun Pikkuhukka on nyt sitten paitsi PAIM1 niin myös TK1. Hienoa!

 

maanantai, 23. lokakuu 2017

Talvi tulee!

Syksy alkoi kääntyä viime viikonloppua yllättävän nopeasti talven oloiseksi. Kiirehän siinä tuli. Pihakalusteet varastoon, kukkasipulit maahan, talvirenkaat autoihi - puuhaa riitti useammallekin illalle ja viikonlopulle.

Keskiviikkona oli erilainen työpäivän aloitus kun käytiin Pihkan kanssa ilahduttamassa Haagassa Niemikotisäätiön mielenterveyskuntoitujia.  Tämä oli osa työnantajan kampanjaa 100 vapaaehtoispäivää 100 vuotiaalle Suomelle. Eli työajalla sai käydä tekemässä vapaaehtoistoimintaa. Niemikotisäätiö oli toivonut eläinvierailjoita joten ajattelin sen sopivan Pihkalle erinomaisesti. - Ja niin se sopikin. Pihka otti tilan haltuun suvereenisti ja ystävällisesti tervehti kaikkia halukkaita ja oli rapsuteltavana. Minä vastailin Pihkaan ja sheltteihin liittyviin kysymyksiin. Oltiin siellä n. 1,5 tuntia joka oli sopiva määrä Pihkalle. Vähä alkoi loppua kohden väsyä runsaaseen huomioon, mutta jaksoi olla ystävällinen kaikille. Sieltä sitten kodin kautta vielä töihin iltapäiväksi.

koirasvieras_rajattu.jpg

Perjantaina käytiin katsomassa leffassa Blade runner II:nen. Vähän etukäteen ajattelin että kakkososa ei mitenkään voi olla yhtä hyvä kuin eka, mutta aika lähelle siinä päästiin. Huikea visuaalinen maailma ja oikein hyvin rakennettu juoni. Tai ei niinkää juoni vaan pisti pohtimaan virtuaali henkilöiden, replikoiden (eli tekoälyn) ja ihmisen rajoja.

Sunnuntaina oltiin aksakisoissa sekä Cooperin että Pihkan kera. Ja oho! Saatiin Pihkan kanssa tehtyä nolla rata! Jee! Rata oli toki melko helppo mutta ei siellä ollut kuin 8 puhdasta rataa ja me oltiin se huonoin 0-rata. Varmistelin niin paljon kontakteja ja muutenkin vauhti oli sellaista tätiagility vauhtia... Tässä todistusaineisto. Toka rata lähti hyvin kanssa liikkeelle ja meno oli vauhdikasta ja sujuvaa. Mutta kepeillä Pihka sit tuli liian aikaisin pois ja sen korjaamisen takia seuraavalla esteellä olin myöhässä ja siitä kielto. Joten tulos yliaika kymppi. Mutta muuten olen siihen rataa tyytyväinen sillä Pihka irtosi hyvin ja rata rullasi tosi hyvin. Että ehkäpä sitä valoa alkaa näkyä risukasaan...Cooper ja Kai tekivät yhden hyllyn ja yhden vitosen.

On ehditty myös nauttia pakkasaamuista ja kirkkaasta syysauringosta - vai onko se jo talviaurinko? Ja takkatulesta, glögistä ja pipareista. Naapureilla on monella jo kaamosvalot ja meilläkin puuliiterissä että näkee puita hakea. 
Ja tälle viikolle luvattu ensilumi!! Jee!

lauma_211017.jpg