lauantai, 12. elokuu 2017

Paluu arkeen

Lomat on tällä erää pidetty. Minä aloitin työt torstaina (kätevästi kevyempi aloitus kun on vain pari työpäivää) ja Kailla alkaa duunit maanantaina. Viikon aikana on ehditty paljon kaikenlaista puuhastella; mm. paimennusta, nose workia, agilityä - normi koirahommia siis. Sen lisäksi on ehditty kerätä marjoja pakkaseen, keitellä viinimarjamehua ja Kain on saanut terassin melkein valmiiksi. Siinähän sitä onkin jo.

terassi4.JPG

Terassi alkaa näyttää jo hyvältä, pientä viimeistelyä vaille valmis.

Aija on pitänyt meille neljän kerran nose work kurssin ja keskiviikkona oli vika kerta. Tällä kertaa harjoittelupaikkana oli Isoniitun koulu. Sinne oli Aija piilottanut hajua moneen paikkaan ja lopuksi tehtiin vielä laatikkokoe. Jäbä ja Charlie ovat jo niin päteviä! Ne ovat rauhallisia ja osaavat keskittyä hommaan hyvin. Aivan valmiita jo laatikko testiin. Toista se on Pihka. Huoh! Sillä on vaan niin kiire että ei meinaa malttaa käyttää nenää. Vielä tuo muu etsintä sujui suht hyvin mutta laatikko testi ei ollenkaan. Siihen on kyllä yksinkertaisesti syynä se, että Pihkalle laatikot on yhtä kuin 2on2off agilityn kontaktiharjoitus. Ja se vaan tarjoo sitä koko ajan laatikoiden kanssa. Joten nyt meidän kotiläksy on saada Pihkan aivoissa tapahtumaan sellainen käännös että laatikot on yhtä kuin nosework eikä agillity temppu. Harjoittelen tätä ensin muovisilla kukkaruukuilla - siis semmoisilla mustilla joissa kukat yleensä ostetaan. Jos sillä sais häivytettyä tuon aksamoodin.

nwcharlie.JPG Charlie ilmaisee hajun.

nwjäbä.JPG Jäbä etsii

Tänään oltiin agilitykisoissa Espoossa. Olikin varsinaiset hellekisat! Onneksi luokat oli aika pienet joten kolme rataa sujui aika joutuisasti. Pihkan kanssa saatiin oikein hyviä ratoja ja minäkin jopa liikuin kunnolla, mutta valitettavasti kahdella radalla Pihka ponnisti liian aikaisin ja tuli vitoset. Yhdellä radalla minulla oli huono suunnitelma ja sähläsin Pihkalle kieltovitosen. Mutta kaikenkaikkiaan varsin jouhevaa menoa alkaa olla ja Pihka etenee mukavasti. Mutta siis selvästi pitää palauttaa hyppytekniikkaa taas Pihkalle mieleen ettei tuommoisia "turhia" vitosia tule. Varsinkin kun rimat olivat 35 cm:ssä. Kai ja Cooper painelivat myös lujaa miniluokassa ja niin ikään pieniä virheitä tuli siellä. Mutta Kai teki hienosti yhdellä radalla takaa leikkauksia jotka toimii Cooperilla oikein hyvin.

 

 

sunnuntai, 6. elokuu 2017

Shelttien kokoontumisajot

Lauantaina kokoonnuttiin Pihkan jälkeläisten kera JAU hallille vaihtamaan kuulumisia ja treenaamaan. Paikalle pääsivät kaikki Pihkarillit (Ässä, Cooper, Quattro ja Svea), Svean poika Charlie Taikapennuista sekä Pikkukakkosista Pikkis, Spyro ja Taika. Ensin tutustuttiin nose workiin, sen jälkeen treenattiin halukkaiden kanssa agilityä ja rallytokoa. Sää oli vaihteleva kuten koko kesän eli välillä satoi ja tuuli, välillä paistoi aurinko. Rallytoko oli ulkona, muut sisällä joten enimmäkseen sää ei haitannut.  Leppoisaa kuulumisten vaihteltua, koirien kirmailua, kahvittelua, treeniä. Kiva päivä!

perhe05082017.jpg

pihkaseisoo05082017.jpg

Pihka ei saanut omasta mielestään tarpeeksi treenata joten illalla vielä otettiin pienet paimenharkat omien lambien kanssa. Lampaan pahkeiset ovat viikon aikana tehneet tuhoa pyöröaitauksen aidalle. Ilmeisesti pyörön ruoho on ollut maukkaamman näköistä sille ne ovat tunkeneet itsensä verkon ali sisään pyöröön... kun teku tädit on aika isoja lampaita niin aita oli aika kärsineen näköinen. Jätettiin aidan korjauksen jälkeen portti auki että jos tädit haluaa mennä sinne syömään niin ei tartte aitaa rikkoa...

Sunnuntainakaan ei levätty laakereilla vaan jälleen suunnattiin JAU hallille. Tällä kertaa epiksiin, jotka oli seuramme jäsenen Samin PAWC:n kisamatkan tukemiseksi järjestetty.  Pihkan kanssa vedin kilpailevien radan kahteen kertaan, toinen kerta oli jo hyvää menoa, pienen ajoitusvirheen vuoksi tulos kuitenkin vitonen. Olen tyytyväinen kokonaisuutena rataan ja meidän tekemiseen. Kai ja Cooper tekivät myös kaksi kierrosta ja toisella kierroksella vetivät todella komean voitto nollan! Kun Kai vielä lisäksi voitti kaikkien ilmoittautuneiden kesken arvotun 16 hengen juustokakun niin voi sanoa että kannatti lähteä!  Jospa tästä lähtisi nyt Kain ja Cooperin nollaputki...

05082017_coop%C3%A4%C3%A4.jpg

 

perjantai, 4. elokuu 2017

Lomareissun kootut

Viikko karavaanari elämää takana. Nyt on aika purkaa kuvat kamerasta ja muistella mitä tuli tehtyä ja nähtyä. Reissuun lähdettiin siis viime viikon keskiviikkona, ensimmäinen etappi oli Repoveden kansallispuisto jossa jo aiemmin lyhyesti käytiin kesäkuussa agility SM-kisojen yhteydessä. Tällä kertaa suunnattiin ensin yöpymään Orilammen maja nimiseen paikkaan, jossa oli kiva leirintäalue järven äärellä. Leiripaikan kanssa tuli vähän säätöä kun ohjeistus respassa oli epätarkka ja ajauduttiin vakkariporukan miehittämälle ranta-alueelle jossa olikin dead end - eikä kääntöpaikkaa. No saatiin sitten vaunu käännettyä kun se irrotettiin autosta ja pari "besserwisser" alkuasukasta jeesas...

Paikassa oli ravintola jossa syötiin illallinen. Varsin kelvollinen ateria oli se ja ulkoilu maastot oli myös ok. Aamulla nostettiin kytkin hyvissä ajoin ja suunnattiin Repovedelle Saarijärven parkkipaikalle. Sieltä lähdettiin patikoimaan suuntana Olhavanvuori. Kaiken kaikkiaan patikointia tuli n. 9 km. Paljon mäkiä ylös ja alas. Piko jaksoi ihmeen hyvin, vasta n. pari kilsaa ennen loppua vanha herra hyytyi ja Kai kantoi sitä jonkun matkaa.

repovesi_kivikasat.jpg

P1100041.jpg

P1100052.jpg

Hyvin ansaitun lounaan jälkeen jatkettiin matkaa kohti Savonlinnaa, tällä kertaa enempi maisema reittiä eli pikkuteitä pitkin. Yritettiin osuttaa saapuminen Savonlinnaan niin että siellä oleva presidentti hässäkkä olisi jo mennyt ohi mutta eihän ne tyypit olleet aikataulussa ja niin jumiuduttiin reiluksi tunniksi Savonlinnan keskustaan ohikulku tielle monen muun kanssa. Olipa outoa nähdä se helikoptereiden, varusmiesten ja poliisien määrä!  Onneksi päästiin lopulta pois ja suuntasimme Hälvän mökille. Saunassa oli mukava huuhtoa patikoinnin hiet pois. Lomasää oli vihdoin kohdillaan.

aamiainen_laiturilla.jpg

Aamiainen laiturilla - ei huono maisema vai mitä?

WP_20170728_008.jpg

Käytiin veneilemässä lauman kanssa. Pihkalle ja Cooperille pidettiin uimakoulua. Ja saunottiin. Siinä meni perjantai. Lauantaina oli Pyhän Olavin päivä ja mekin lähdettiin Savonlinnaan ihmettelemään meininkiä. Paljon oli porukkaa liikenteessä. Turisteilun jälkeen illalla ajettiin Ahvensalmelle toiselle mökille yöksi, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa agilitykisat Varkaudessa, joten oli kätevä siirtyä lähemmäksi kisapaikkaa.
Niinpä sunnuntai aamulla vanhukset saivat jäädä vaunuun huilimaan kun juniori osaston kanssa lähdettiin aksaamaan. Sekä Pihka että Cooper oli ilmoitettu kahdelle hyppyradalle. Ekana oli Pihkan radat, ensimmäinen meni ihan sählätessä kun Pihka karkasi lähdössä. Toinen rata oli jo kelpo menoa mutta yksi aivopieru maksoi vitosen virheen. Rutiini selvästi hukassa, no mutta eteneminen oli jo paljon sujuvampaa kuin juhannuksena. Takapihatreenit ovat siis olleet hyödyksi. Kisoissa oli myös Tiina kisaamassa ja mukana oli Pikkukakkosista Taika pentu. Voi että oli kiva nähdä, vaikka raukka kärsi kovasti matkapahoinvoinnista ja oli alkuun vähän vaisu. Mutta ilahtui sitten kun olo koheni. Taikalla on melkoiset painot laitttu korviin...:D

taika_painot.jpg

Kisat olivat hiekkakentällä joten jälleen oli mukava päästä mökille saunomaan! Juuri ja juuri tarkenin käydä vedessä kastautumassa mutta vesi oli edelleen minun makuuni liian kylmää. Kai se on ahkerasti jaksanut aamuin illoin käydä uimassa.. hrrrr! Maanantai-illan ohjelmana oli ooppera joten eikun takaisin Savonlinnaan illaksi. Koirat toki jäivät vaunuun mökille. Toimitettiin ensin kauppa-asioita ja käytiin syömässä Caperossa pizzat. Illan ooppera oli espanjalaisen vierailevan oopperaryhmän Real Madridin esitys Vincenzo Bellinin Puritaanit. Oikein tyypillinen onneton rakkaustarina, melko paatoksellinen sellainen.  Kuoro ja orkesteri olivat mainiot, pidin myös korealaisesta bassosta ja pääroolin Elviran osan laulaneesta Jessica Prattista. Sen sijaan sankaritenori Celso Albeno oli minusta kauhea. Korkeiden äänien tuottaminen oli sellaista pinnistelyä ja kiekumista että se oli lähinnä koomista. Hämmästyin kovin kun luin Hesarin musiikkiarvostelun kehut..

Tiistaina oli sitten aika jättää nämä maisemat ja alkaa pikku hiljaa valumaan kotia kohti. Tosin pienen länteen suunnatun lenkin kautta. Monta vuotta on nimittäin ollut "to do" listalla Mäntässä oleva Serlachiuksen museo. Sinne suuntaan ei vaan ole ollut asiaa joten nyt päätettiin korjata kerralla asian laita. Käytiin tutustumassa Gösta taidemuseoon joka on siis Joennimen kartano ja sen yhteyteen rakennettu uusi puinen paviljonki. Niemi itsessään on kaunis patsaspuisto jossa oli kätevä ensi jaloitella koirien kanssa ennen kuin siirryttiin itse asiaan.  Vaikutuksen teki ennen kaikkea hieno taidekokoelma jonka Serlachius oli kerännyt vuosien saatossa sekä Jussi Mäntysen ja Emil Wikströmin veistokset. Ja itse kartano on myös näkemisen arvoinen.  Reippaan kierroksen ja kahvitauon jälkeen karavaanin piti jo ennättää tien päälle jälleen sillä ennen kuutta piti ehtiä perille Helvetinkolun kansallispuistoon. Tämä siksi että siellä oleva kahvila oli myös matkaparkki piste ja ennen sulkemisaikaa piti saada sähköpistikkeen avain. Monta päivää mökillä oleskelua oli syönyt akut tyhjiin ja valot ja telkkari ei enää oikein jaksanut pelittää. Siispä sähkö tarvittiin.  Kahvila tarjosi myös ruokaa, omistajilla oli siinä 100 metrin päässä villisika ja strutsi tila joten tarjolla oli myös niiden lihaa. Sellaista piti tietysi maistaa, suoraan sanottuna annokset eivät olleet häävit raaka-aineen huomioiden. Mutta lähtihän tuollakin nälkä. Samalla innostuttiin varaamaan jurttasauna vuoro illaksi. Ensin tietysti koirien kanssa Helvetinkolu katsomaan. Tämä patikkalenkki ei ollut pitkä - vain n. 4 km. Mutta Kain piti tietysti päästä kipuamaan Helvetinkolun kurua pitkin alas ja se reitti ei ollutkaan helppo, koiria piti nostaa jyrkemmistä kohdin alas päin. Ylös kiivettiin kyllä portaita pitkin, luulen että koiratkin olivat iloisia ettei tarvinnu enää leikkiä vuorikaurista..

helvetinkolu.jpg

Tässä vaiheessa reitti näytti vielä helpolta...

portaat.jpg

Jee! Portaat!

Sen verran hikinen oli se reissut että sauna teki eetvarttia. Jurttasaunassa oli todella pehmeät lempeät löylyt, vähän kuin turkkilaisessa saunassa. Pitäisköhän rakentaa tämmöinen omalle pihalle? Voisi olla aika kätevä.

jurtta.jpg

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui Tampereelle jossa jatkoimme kulttuurin saralle ja tutustuimme Tamperetaloon hiljattain avattuun Muumimuseoon. Museossa oli Tuulikki Pietilän ja kumpp. rakentamia kuvaelmia Muumi kirjoista. Lisäksi oli runsaasti Toven alkuperäisiä kuvituksia ja luonnoksia.  Ja ääninäytteitä kuvalemiin liittyen. Museo oli tosi onnistunut kokonaisuus ja olisin voinut siellä viettää aikaa vieläkin kauemmin. Tampere-talo on kätevästi Sorsapuiston vieressä, jonka reunalle onnekkaasti saatiin karavaani parkkiin varsin vähällä vaivalla. Siinä oli jälleen sopiva koirien ulkoilu paikka ja mukava ihastella sorsalampea ja sen varrelle rakennettuun kanalariviä, jossa oli nähtävillä monenlaisia erikoisia kanarotuja.

Kotia kohti jatkui matka mutta vielä tehtiin yksi poikkeama reitille ja ajettiin Visavuoreen Emil Wikströmin taitelijakotiin ja museoon. Täällä ollaan yritetty pariinkin otteeseen käydä aiemmin mutta aina on ollut mutkia matkassa (yksityistilaisuus yms) joten nyt otettiin oikein asiaksi siihen tutustua. Ja kyllä kannatti. On ne vaan ollut ennen taitavia ja moni lahjakkuuksia. Sanoisinko ns. renesanssi-ihimisä oli Emilkin. Hauska juttu oli löytää sama Hevosen kesyttäjä patsas täällä kuin oli ollut Gösta museossakin.

hevosenkesytt%C3%A4j%C3%A4.jpg

Hevosen kesyttäjä

ateljee.jpg

Visavuoressa on myös oma observatorio.

kivimiehenvalo.jpg

Tämä tuttu valopallo on yksi alkuperäisistä Helsingin rautatieaseman "kivimies" patsaiden käsissään pitämistä.

Tähän loppui tämä reissu, paljon kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua. Vaunu toimi hyvin ja pikku hiljaa rutiinitkin vaunun kanssa alkaa sujua. Koirat ovat hyvin ottaneet vaunun kakkoskodiksi, joten siten on helppo niiden kanssa matkustaa kun ei tarvitse stressata miten viihtyvät vaunussa kun itse ollaan vaikkapa taidemuseossa.  Mutta kyllä oli mukava kotiinkin jo tulla, eiköhän loppu loma pysytä enempi kotikulmilla.

P1100073.jpg

Tauko Puumalassa.

 

 

 

 

 

maanantai, 24. heinäkuu 2017

Paimennusta ja nose workia

Viime viikolla aloitettiin Aijan johdolla pienllä porukalla nose workin perusteiden opettelua. Pieksun kanssa toki olen jo tehnyt vähän enemmänkin mutta halusin Pihkan kanssa aloittaa ihan alusta että lähtee tekemään oikein. Pieksulla on jo niin vankka tausta pk jälki hommista että tilanne oli sen kanssa aivan eri. Porukkaan kuuluu myös Mona Charlien kanssa ja Päivi Jäbän kanssa sekä Aijan tuttu käppänän kanssa. Ja siis aivan luksusta on että Aija käy pitämässä meille treenit täällä omassa pihassa. Ihan huippua! Sekä Charlie että Jäbä pääsivät hommasta jyvälle todella nopeasti, Pihkakin joo (sen kanssa ollaan toki vähän itseksemme jo eukalyptus hajua harjoitelut) mutta Pihka sotki sen laatikko homman 2on2off harjoitukseen ja vauhdikkaaseen tapaansa onnistui sekä ilmaisemaan hajun että tarjoamaan 2on2offia yhtä aikaa... - ehkä meidän täytyy aloittaa Pihkan kanssa jollain muulla esineellä kuin laatikolla. Että tyyppi ymmärtäisi keskittyä vain siihen hajuun.

jäbänose.jpg
Jäbä ja laatikot

Loma alkoi nyt ja alkoikin hienosti kun säät alkoivat selvästi parantua ja viikonloppu meni mukavasti Sammatissa Lynn Leachin paimennusleirillä. Perjantai-iltana tosin treenattiin sopivasti pohjaksi omilla lampailla. Tällä kertaa isolla laitumella poispäin ajoa joka oikeasti suju varsin mallikaasti. Oli niin siistiä huomata kuinka viime kesän ja tämän kevään pohja työ alkaa näkyä ja kuinka itsevarmasti Pihka työskentee kaukanakin minusta. Ja nyt nuo meidän kesätädit toimivat oikein hyvin ja ovat mukavia eivätkä ryysää ihmistä päin. - Eli turvallisia polville! Kun ollaan paljon työstetty poispäin ajoa niin flänkit ovat siinä kärsineet ja se olikin viikonlopun Lynnin kurssin pääteema Pihkalle. Sisäflänkkien vahvistaminen. Ja en saanut juurikaan auttaa vaan koiran tuli itse oivaltaa yhdestä käskystä mitä haetaan. Oli siinä aivojumppaa mulle että koiralle!

lynnkurssi220717.jpg
Photo & copyright: Marianne Sarimo

Kai on urakoinut terassiprojektin kanssa.

terassiprojekti.jpg

maanantai, 17. heinäkuu 2017

Hei hei Tuuli!

Viime torstaina tulivat Tuulin uusi perhe hakemaan pentuaan vihdoin. Olivat jo kovasti odottaneet tietysti ja Tuuli tervehti heitä ikäänkuin olisi aina tuntenut. Ihana pentu on se! Lisa, Patrik ja pojat ynnä koiruudet tulivat asuntoautolla joten majoittuivat meidän pihaan kätevästi. Ja Tuuli alkoi heti tutustua uuteen perheeseen mm. syömällä heidän luonaan ja yöpymällä siellä. Se sujui alusta alkaen hyvin. Perjantaina illalla myös Mona ja Pena tulivat moikkaamaan Svean ja Charlien kera. Meillä oli oikein rattoisa ilta jäätelön, mansikoiden ja melkoisen koiralauman kera.

Hulinaa riitti varsinkin kun Diddi ja Yenna olivat juoksulla joten piti lemmenkipeitä poikakoira vahtia, erityisesti Pieksu oli aivan sekona jälleen kerran. Mistä syystä Cooper ei päässyt mukaan alla olevaan perhepotrettiin...

sukukuva.JPG

Vasemmalta alkaen: Tuuli, Pihka, Yenna (Samin tytär), Sam, Aya (Pihkan sisko)

Lauantaina lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää agilitykisoihin, me oman vaunun kanssa. Ajeltiin semmoista maisema reittiä ja pysähdyttiin ensin lounaalla vanhan Lahden tien varressa Bus Burger nimisessä paikassa. Se on amerikkalaistyylinen paikka jossa on mm. kaksi amerikkalaista keltaista koulubussia joista toiseen on tehty ravintola tilat. Ruoka oli hyvää ja annokset suuria joten siitä oli hyvä jatkaa matkaa. Suosittelemme isompaankin nälkään siis.

Seuraava etappi oli Kalkkisen kylä ja siellä Viini Pihamaa, jossa pidettiin kahvitauko. Yllätti kuinka paljon oli populaa Kalkkisen raitilla, ehkä Hesarissa ollut juttu oli saanut turisteja enemmänki paikalle. Kahvin lisäksi ostettiin viini tilan tuotteita (mm.mansikoita ja viiniä). Kiva paikka oli se, suosittelen poikkeamaan ehdottomasti.

Kisapaikalle saavuttiin just eikä melkein sopivasti että saatiin leirit pystytettyä ennen rataan tutustumista. Kai kisasi Cooperin kanssa ja tekivät kelpo ratoja mutta edelleen niitä pieniä virheitä tuli radoilla. Patrik kisasi sekä Yennan kanssa mineissä että Ayan kanssa medeissä. Ja voitti molemmilla koirilla agilityradat suvereenisti. Toiset ne osaa. Samalla Yennasta ja Aya leivottiin Suomen agilityvaliot. Robin kisasi Samin kanssa ja sijoittui hienosti 2. ja 3.

Sää oli meille suosiollinen sillä päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja Kai ja naapurit kävivät vielä uimassa läheisellä uimarannalla. Ja illalla oli mukava istua iltaa grillaten ja rupatellen. Sunnuntaina saatiin nukkua myöhään ja lorvailla kun kisat alkoi kolmosluokkalaisilla vasta kahdelta. Käytiin uittamassa Pieksu ja Cooper. Onneksi oli Cooperin uintiliivit mukana niin pääsi - tai joutui - Cooper uimakouluun. Melkoita räpellystä se uinti on vieläkin.
Kisoissa Kailla oli jälleen pientä säätöä Cooperin kanssa, mutta Patrik puolestaan vetäisi voitto radat hyppäreiltä jälleen molempien koirien kanssa. Ja niinpä Yenna ja Aya ovat nyt myös Suomen agility hyppyvalioita. Huimaa menoa. Kyllä yleisöksi katseli ihaillen sitä menoa.  Robin oli vähän kipeä joten lennossa vaihdettiin Samin ohjaksiin nuorempi poika Pontus, joka suoritui hommasta ihan mallikaasti. Toisin kuin kisajärjestäjät jotka sekoilivat ruotsalaisten vieraidemme ilmoissa sekä etukäteen että tämä ohjaaja vaihdos ei meinannut millään mennä oikein...
Onneksi vekotin oli noheva ja sai lopulta hoidettua toimistoporukan sekoilut hienosti kuntoon.
Näin ketynä tuli myös turistua muutaman tutun kanssa joita ei ole nähty pitkään aikaan.

Ja Pieksu se vaan jaksoi vonkua narttujen perään. Jo niin että herra 11 v hyppäsi lähes ilman vauhtia 90 cm aidan yli naisiin! Voi Pieksu! Ja sunnuntaina herra oli jo ihan väsy mutta piti vaan esittää valpasta niin että seisoi silmät kiinni nenällä verkkoaitaan nojaten. - Sanattomaksi vetää jo tämän herran jutut...

pieksunaitaus.jpg

Lopulta tuli aika pakata karavaani ja sanoa hej ja adjö Tuulille ja Rosendalin perheelle. Hiukan haikealta tuntui, mutta onneksi tiedämme Tuulin viihtyvän uudessa perheessä hyvin. Ja varmasti saamme kuulla jatkossakin Tuulin kuulumisia.

lisa_tuuli.jpg

Lisa ja Tuuli