Kaksi viikkoa saikkua lusittu. Kirjoja luettu paljon. Onneksi vanhemmat olivat muutaman päivän jelppimässä ja pitämässä seuraa, mutta kaikenkaikkiaan tämä on t-o-d-e-l-l-a tylsää. Perjantaina otettiin tikit pois ja kävin fyssarilla joka antoi jumppaohjeet. Jalan lihakset surkastuvat todella paljon jos ei niitä erikseen yritä pitää jumpalla edes jotenkin kunnossa. Joten seuraavien viikkojen aikana täytyy panostaa jumppaan, koska vain siten se kuntoutumisaika sieltä loppupäästä kun jalalle voi taas varata, lyhenee. Että jos vaikka loppuvuodesta pääsisin jälleen agilitykentälle. Huoh. Kuullostaa  masentavan pitkältä ajalta -eikö?

Koirat ovat vähän kanssa ihmeissään kun en voi niitä ulkoiluttaa enkä tehdä paljoa mitään muutakaan. Että niilläkin on tällä hetkellä varsin tylsää. Pitää tässä ruveta suunnittelemaan jotain sisäaktiviteettia. -Jos vaikka yrittäisi jotain nose work - tottis juttuja tehdä niiden kanssa sisällä, että emme kaikki ala hyppiä seinille.

Cooper ja Pihka ovat tosin päässeet Kain kanssa kerran viikossa agilityharkkoihin mutta eihän se nyt ole riittävää aktivointia noille energiapakkauksille.

Kuva kertoo kaiken: Pihka makaa pihalla lelu suussa odottaen leikkikaveria...

Metsässä on nyt paljon mustikoita ja kantarelleja, joten ovat sentäs päässeet Kain kanssa päivittäin metsälenkeille ja marjaan kun ei sada. Ja sadettahan on viime aikoina tullut aika reippaasti. Kaikki koirat  ja etenkin Cooper rakastavat mustikoita. Se oikein imuroi niitä puskista! No terveysruokaahan ne mustikat on joten eikun vaan mustikoita popsimaan.