Viikonloppu meni oman seuran järjestämissä kisoissa sekä kisaten että talkoille. Lauantaina oli 3-luokan kisat ja Pihkan kanssa mentiin kaksi rataa. Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka radoilla olen viimeksi kisannut Vinskin kanssa kauan kauan sitten. Salmen radat eivät oikein ole olleet minun makuuni sillä hänen radan rakennus tyylinsä perustuu johonkin feng shui tai mihin lie näkemykseen joka tekee radoista ei niin loogisia ja joissa suositaan monen suoran putken hässäköitä. Ei oikein hyvä kun on nopea koira ja hidas ohjaaja. No, ajattelin nyt sit Pihkan kanssa kokeilla.

Eka rata menikin muuten varsin mallikaasti vaan onnistuttiin sitten saamaan vitonen keinulta. Ja seuraavalla radalla Pihka loikkasi keinun kontaktin peräti kahteen kertaan joten se rata keskeytettiin siiheh. Eli tällä kertaa radoissa an sich ei ollut vikaa mutta ketutus oli suoraan sanottuna itsellä melkoinen. 

Kotona vielä illalla mietin tätä meidän agilityä ja totesin että kun tässä on tahkottu todella tiiviisti kisoja ja treenejä ja tuloksena ei ole kuin vitosia ja hylkyjä niin aika pistä hommalle  piste. Eli Pihkan kanssa kisaaminen loppuu tähän. En sano että for ever mutta voi se olla niinkin. Meillä on kuitenkin muitakin harrasteista ennen kaikkea paimennus. Ja rallytokoa tehdään siinä sivussa ja vähän muutakin. Niin kuin nyt verijälkeä. Kävin sunnuntai aamulla tekemässä Pieksulle ja Pihkalle naapurin pellolle pienet verijäljet. Ja hyvin osasivat molemmat. Pikkuisen hakemista kulmassa mutta ratkaisivat hienosti nekin. Hyvä mieli tuli niistä.

Pieksu jäljestää

No onneksi perheessä joku onnistuu kisoissa: Kai ja Cooper voittivat hienosti mini 2 agilityradan ja näi saivat toisen luvan! Ei mene kauaa kun tyypit ovat 3-luokkalaisia. Mahtavaa menoa!