Kaveri tarvitsi kartturia pennunhaku reissuun Ruotsiin joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Ajattelin että tänä vuonna tuskin on mahdollisuutta muuten ulkomaan reissuun joten tämmöinen pieni matka sopii oikein hyvin vaihteluksi. Minusta Ruotsissa on aina kiva käydä. Niinpä jätin perjantain koulupäivän väliin ja lähdin Heidin kanssa torstaina Siljan Baltic Prinsessillä Turusta Tukholmaan. En muista koska viimeksi olen ollut Siljan laivalla, me ollaan aina käytetty Viikkaria. Joten olin vähän utelias näkemään millaisia Siljan laivat ovat nykyään. Baltic Prinsessiä on hiljattain uudistettu joten paikat olivat tosiaan varsin siisti ja valoisat. Torstai iltana laivalla oli aika vähän porukkaa eikä yhtään remujengiä joten söimme rauhassa ja kävimme tekemässä vähän ostoksia. Painuimme nukkumaan hyvissä ajoin jotta olemme pirtenä aamulla. -Paitsi ettei oltu. Nukuttiin molemmat aika huonosti, peti oli minulle liian kova ja kädet puutuivat koko ajan ja Heidi puolestaan oli vähän flunssainen. Tukholmassa laiva oli jo klo 6 ja pennun saisimme Linköpingissä vasta illalla, niinpä meidän oli jotenkin saatava päivä kulumaan jotenkin. Katsoin mun "Ruotsin mansikkapaikat" kirjasta että reitille sopivasti sattuu Reijmyren kylä jossa on vanha lasitehdas hienossa miljöössä. Sinne siis. Paikka näytti ihan symppikseltä mutta kovin autiolta. Kiertelemme hetken ja sitten huomasimme pienen Cafe & Antik myymälän olevan auki ja menimme sinne huhuilemaan. Siellä ystävällinen vanhempi rouva piti kahvilaa ja jäimme sinne kupposelle. Rouva oli juttu tuulella ja kertoi että lasitehdas oli mennyt konkaan ja uusi omistaja pistää paikkoja uusiksi ja siksi paikat on nyt kiinni. Ja konkan takia muut pienet yrittäjät olivat myös pistäneet lapun luukulle. - Niin että nyt emme pääseet paikkaan tämän enempää tutustumaan. -Harmi! Mutta rouvan kanssa oli ollut kiva rupatella joten emme jääneet sitä hirveästi murhetimaan vaan jatkoimme matkaa Linköpingiin.Linköpingissä pyörimme katselmassa kaupunkia ja mm. Arken Zoo lemmikkiliikkeessä josta Heidi osti pennulle lelun ja vähän herkkuja ja minä löysin Pihkalle edullisen hihnan. Satuimme myös löytämään kivan lounaspaikan, vanhan puutalon joka oli aivan hurmaavasti sisustettu. Tähän aikaan vuodesta on Ruotsissa laskiaispullien eli semlojen aika. Niitä oli tarjolla joka paikassa ja tokihan mekin niitä söimme - useammankin. Linköping on parin sataa kilsaa etelään Tukholmasta ja sen huomasi että lunta oli aika vähän, vihreää paistoi pelloilla ja ilmassa oli sellaista kevään tuntua. Aah!

Vihdoin koitti ilta ja ajoimme lammastilalle josta pennun saisimme. Pentu oli norjalainen ja tuli isäntänsä kanssa sinä päivänä Norjasta, sillä isäntä oli pitämässä seuraavana päivänä paimennusklinikkaa Linköpingissä. Istumme pari tuntia lammastilalla odottama pentua ja sen isäntää saapuvaksi ja joimme - taas - kahvia ja rupattelimme talon väen kanssa. Pääsimme tutustumaan heidän lampaisiin joista olivat ansaitusti kovin ylpeitä. He kasvattivat gotlannin lampaita joilla on aivan mahtavan upea villa. Ulrika esitteli muutamia parhaimpia taljojaan, joissa oli upea silkkinen kiilto ja pehmeys ja kauniit kiharat. Olisipa ollut varaa ostaa sellainen mutta hinta näillä oli n. 450 €! Vihdoin norski saapui pennun kanssa ja Heidi hoiti pikaisesti paperit ja kiitimme ja lähdimme. Meillä oli vielä tunnin ajo Västeråsiin yöpaikkaamme. Joskus kymmenen nurkilla illalla vihdoin perillä hotellilla, väsyneinä kaikki. Ei tarvinnut kauaa unta odotella kun oli aamu kuudesta oltu liikenteessä. Pentu nukkui hyvin Heidin kaverina sängyssä...

Lauantaina oli aamulla ohjelmassa käynti Möklintessä - noin reilun tunnin ajo Västeråsista pohjoiseen - Lemmy pennun isän luona. Sillä vaikka pentu on norjalainen niin isä on ruotsalainen. Niinpä lähdettiin jälleen kohti lammastilaa, joka tällä kertaa oli todella aivan periferiassa. Tie pieneni ja pieneni ja kun sää oli tihkusateinen ja tiet yhtä sohjomössöä ja jäätä, olin todella tyytyväinen että oltiin liikenteessä Heidin Izutsu pick upilla jossa on neliveto ja maavaraa..

Lemmyn isällä Miolla on luu jota kovasti muut himoitsevat...

Pitkään ei ehditty täällä olla sillä pennulle oli varattu aika eläinlääkäriin ekinokokki lääkityksen antoa varten Uppsalaan. Ja sinne oli reilun tunnin ajo. Kun asia oli saatu hienosti hoidettua niin jälleen oli luppo aikaa ennen kuin piti lähteä Tukholmaan ja laivalle. Syötiin lounas ja juotiin jälleen laskiaspulla kaffet paikalliessa konditoriassa. Näistä ei puutu kermaa! -Nam!

Matkalla Tukholmaan poikkesimme vielä Sigtunassa, se on pieni vanha kaupunki Mälaren järven rannalla. Sillä on komea historia ja muistuttaa kovasti meidän kotoista Porvoota. Siellä pieni iltakävely ja matka jatkui Tukholmaan. Heidin auton merkkivalot alkoivat tässä kohdin vilkkua hillittömästi ja alkoi jo huolestuttaa jäämmekö laivasta. Mutta moottori toimi niin kuin piti joten päättelimme että jotain sähkövikaa merkkivaloissa varmaan johtuen jatkuvasta sateesta ja loskasta. - Niin ainakin toivoimme. Siispä kiirelllä laivaan että auto ei jätä tielle.

Humphrey Bogart seinällä! Pakko oli ottaa kuva. Sigtuna on varmasti hieno paikka kesällä kun näin loskaisessa helmikuussakin se oli oikein symppis paikka. Tänne kannattaa poiketa toistekin. Paluumatka laivalla sujui ihan hyvin muuten mutta aamulla Turussa tuli kiire kun ei meinattu löytää oikeaa hissiä jolla päästään autokannelle, kerkesimme juuri ja juuri juosten autolle kun näyttivät että saa ajaa ulos. Huh! Kiva reissu pienistä säädöistä huolimatta ja kivan pennun Heidi sai Lemmystä.

Sunnuntaina ei joutanut reissun jälkeen huilamaan vaan piti tiputella lumia katoilta ja valkoisten kartiokuusien päältä. Sekä laitettiin kuusille aurinkosuojat. Illalla käytiin katsomassa Green Book leffa. Se sijoittui 60-luvulle USA:n eteläosiin ja perustuu osin tositapahtumiin. Se oli oikein viihdyttävä ja hyvin tehty. Pääosan esittäjät sopivat osiinsa ja ajankuva oli tarkka. Suosittelen katsomaan!

Kukkablogiin olen päivittänyt päivän sidontatyöt.