Viime torstaina tulivat Tuulin uusi perhe hakemaan pentuaan vihdoin. Olivat jo kovasti odottaneet tietysti ja Tuuli tervehti heitä ikäänkuin olisi aina tuntenut. Ihana pentu on se! Lisa, Patrik ja pojat ynnä koiruudet tulivat asuntoautolla joten majoittuivat meidän pihaan kätevästi. Ja Tuuli alkoi heti tutustua uuteen perheeseen mm. syömällä heidän luonaan ja yöpymällä siellä. Se sujui alusta alkaen hyvin. Perjantaina illalla myös Mona ja Pena tulivat moikkaamaan Svean ja Charlien kera. Meillä oli oikein rattoisa ilta jäätelön, mansikoiden ja melkoisen koiralauman kera.

Hulinaa riitti varsinkin kun Diddi ja Yenna olivat juoksulla joten piti lemmenkipeitä poikakoira vahtia, erityisesti Pieksu oli aivan sekona jälleen kerran. Mistä syystä Cooper ei päässyt mukaan alla olevaan perhepotrettiin...

Vasemmalta alkaen: Tuuli, Pihka, Yenna (Samin tytär), Sam, Aya (Pihkan sisko)

Lauantaina lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää agilitykisoihin, me oman vaunun kanssa. Ajeltiin semmoista maisema reittiä ja pysähdyttiin ensin lounaalla vanhan Lahden tien varressa Bus Burger nimisessä paikassa. Se on amerikkalaistyylinen paikka jossa on mm. kaksi amerikkalaista keltaista koulubussia joista toiseen on tehty ravintola tilat. Ruoka oli hyvää ja annokset suuria joten siitä oli hyvä jatkaa matkaa. Suosittelemme isompaankin nälkään siis.

Seuraava etappi oli Kalkkisen kylä ja siellä Viini Pihamaa, jossa pidettiin kahvitauko. Yllätti kuinka paljon oli populaa Kalkkisen raitilla, ehkä Hesarissa ollut juttu oli saanut turisteja enemmänki paikalle. Kahvin lisäksi ostettiin viini tilan tuotteita (mm.mansikoita ja viiniä). Kiva paikka oli se, suosittelen poikkeamaan ehdottomasti.

Kisapaikalle saavuttiin just eikä melkein sopivasti että saatiin leirit pystytettyä ennen rataan tutustumista. Kai kisasi Cooperin kanssa ja tekivät kelpo ratoja mutta edelleen niitä pieniä virheitä tuli radoilla. Patrik kisasi sekä Yennan kanssa mineissä että Ayan kanssa medeissä. Ja voitti molemmilla koirilla agilityradat suvereenisti. Toiset ne osaa. Samalla Yennasta ja Aya leivottiin Suomen agilityvaliot. Robin kisasi Samin kanssa ja sijoittui hienosti 2. ja 3.

Sää oli meille suosiollinen sillä päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja Kai ja naapurit kävivät vielä uimassa läheisellä uimarannalla. Ja illalla oli mukava istua iltaa grillaten ja rupatellen. Sunnuntaina saatiin nukkua myöhään ja lorvailla kun kisat alkoi kolmosluokkalaisilla vasta kahdelta. Käytiin uittamassa Pieksu ja Cooper. Onneksi oli Cooperin uintiliivit mukana niin pääsi - tai joutui - Cooper uimakouluun. Melkoita räpellystä se uinti on vieläkin.
Kisoissa Kailla oli jälleen pientä säätöä Cooperin kanssa, mutta Patrik puolestaan vetäisi voitto radat hyppäreiltä jälleen molempien koirien kanssa. Ja niinpä Yenna ja Aya ovat nyt myös Suomen agility hyppyvalioita. Huimaa menoa. Kyllä yleisöksi katseli ihaillen sitä menoa.  Robin oli vähän kipeä joten lennossa vaihdettiin Samin ohjaksiin nuorempi poika Pontus, joka suoritui hommasta ihan mallikaasti. Toisin kuin kisajärjestäjät jotka sekoilivat ruotsalaisten vieraidemme ilmoissa sekä etukäteen että tämä ohjaaja vaihdos ei meinannut millään mennä oikein...
Onneksi vekotin oli noheva ja sai lopulta hoidettua toimistoporukan sekoilut hienosti kuntoon.
Näin ketynä tuli myös turistua muutaman tutun kanssa joita ei ole nähty pitkään aikaan.

Ja Pieksu se vaan jaksoi vonkua narttujen perään. Jo niin että herra 11 v hyppäsi lähes ilman vauhtia 90 cm aidan yli naisiin! Voi Pieksu! Ja sunnuntaina herra oli jo ihan väsy mutta piti vaan esittää valpasta niin että seisoi silmät kiinni nenällä verkkoaitaan nojaten. - Sanattomaksi vetää jo tämän herran jutut...

Lopulta tuli aika pakata karavaani ja sanoa hej ja adjö Tuulille ja Rosendalin perheelle. Hiukan haikealta tuntui, mutta onneksi tiedämme Tuulin viihtyvän uudessa perheessä hyvin. Ja varmasti saamme kuulla jatkossakin Tuulin kuulumisia.

Lisa ja Tuuli