Pikkuhiljaa alkaa tämä t-o-d-e-l-l-a pitkä saikku lähestyä loppuaan ja kun jalka kestää jo vähän paremmin liikkumista (keppien kera edelleen kylläkin) niin olen aktivoitunut monella tapaa. Torstaina käytin ison osan päivää puhelimessa. Ensin varasin kesätädeille viimeisen reissun. Reilun viikon päästä on laidun kausi ohi ja tädit lähtee. Lisäksi varasin Pihkalle osteopaatti käynnin, edellisestä on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Nyt onkin hyvä hetki katsoa että paikat on kondiksessa kun päästään pikku hiljaa taas kunnolla treenaamaan ja kisaamaan. Sitä ennen vielä on Pihkalle varattu silmäpeilaus ja polvitutkimus (kun ne on vanhentunut). Että ohjelmaa riittää.

Torstai-iltana oli pitkästä aikaan tätien aktivointia eli paimennusharkat. Tädeillä on ollu tylsää kun ei olla pariin viikkoon treenattu ja niinpä ne ovat pitäneet omaa kivaa hippaamalla pitkin laidunta ja pukittelemalla keskenään. Aika hassun näköistä sanoisin, varsinkin kun tädit ovat kesän aikana saaneet melkoisesti massaa ja villaa... Myös Mona ja Charlie olivat treenaamassa ja täytyy sanoa että on ilo katsoa Charlien asennetta. Se on kovasti tätinsä Quattron kaltainen luontainen paimen. Sillä on hyvä tuntuma lampaisiin ja Anne-Marian mukaan se on oikea pieni beecee... - Ei ole kauas omena siis pudonnut tässä asiassa.

Perjantaina käytiin Lahdessa Caravan messuilla katselemassa mitä nykyään on tarjolla. - Sitä lottovoittoa odotellessa nääs! Samalla käytiin Kain tädin luona kylässä, liian harvoin malttaa siinä kohdin pysähtyä kun kuitenkin usein Lahden kautta ajetaan Savoon. Olihan siellä monenlaisia hienoja pelejä, tämä entisöity ehkä yksi hienoimpia.

Klassikoista puheen ollen: Kotona kaivelin erään koneen takuukuittia laatikosta ja löysin tämän vanhan merkin. Eli koiravero merkin ajalta kun asuttiin Hesassa ja koiravero piti vielä maksaa. Tämä on jomman kumman ensimmäisistä shelteistämme Juuson tai Jurin merkki. Ajattelin että teen tästä itselleni rannekorun.