Siitä on meidän elokuu tehty. Tosin minun osaltani kentän laidalle istuen. Pihka pääsi oikein teho-oppiin kun viime torstaina ja perjantaina oltiin Lynnn Leachin paimennusopissa kennel Takkutukan organisoimalla paimennusleirillä. Ollaan pari vuotta sitten oltu Kuttukuussa Lynnin opissa ja tykkäsin kovasti, joten olin tosi innoissani kun tuli mahdollisuus osallistua tänä kesänä. Valitettavasti tämä jalka onnettomuus hankaloittaa omaa treenaamista, joten Lynn ohjasi Pihkaa treeneissä. Lynn osaa perus käskyt suomeksi, mutta sellaisella kanadalaisaksentilla että Pihka ei oikein niitä ymmärtänyt. Se ei sinänsä haitannut paljoa koska paimennuksessa(kin) kehonkieli on se tärkempi usein miten. Enempi tökki hommassa se, että Lynn halusi Pihkan työskentelevän lampaiden pääpuolelta eikä takaa (mikä on koiralle paljon helpompaa) ja Pihka päätti ettei ala siihen. Siinä käytiin sitten tiukkaa neuvottelua kuka määrää miten hommat tehdään ja joutuihan Pihka lopulta antamaan periksi. Lynn teetti kivan ja hyödyllisen harjoituksen jossa vahvistettiin tuota pääpuolelta tekemistä ja niin Pihka unohti olla Lynnille hapan ja alkoi tehdä hienosti töitä.  Sain kotiin viemiseksi rutkasti taas ajateltavaa ja hyviä treenivinkkejä.

Kai on vähän treenannut (minkä sateilta on voinut) Cooperia ja Pihkaa sillä ensi lauantaina Kai starttaa molempien kanssa Helsingin piirimestaruuskisoissa.  Aikataulu on vähän tylsä sikäli että aamulla on minit, välissä maxit ja sit vikana medit. Eli ehkä on parempi käydä välillä kotona kun noita maxeja on kuitenkin paljon... - saas nähdä miten tehdään. Matka HAU:n hallille ei onneksi ole pitkä meiltä.

Viikonloppuna Norjassa oli Agilityn Pohjoismaiset mestaruuskisat jossa Ruotsin joukkueessa kirmasivat Pihkan siskot Visa ja Aya. Hienoja ratoja tekivät molemmat, vaikka pieniä virheitäkin joukkoon mahtui.

Patrik  & Aya

Eva & Visa