Pari viikkoa sitten kuume ja flunssa kaatoi muutamaksi päiväksi punkan pohjalle. Kun kuume hellitti niin töihin takaisin vähän köhäisenä ja nuhaisena, mutta edessä oli myös Prahan reissu joten eihän sitä jouda tautia potemaan. Ja luulin että tauti oli sillä selätetty. - Ja ehkä SE flunssa olikin. Mutta viikonloppuna Kai sai flunssan ja poti sitä pari päivää ja niin sitten tietysti minä sain sen seuraavaksi. Ma-ti meni nuhaisena töissä mutta keskiviikkona oli pakko mennä lekurille ja niin tuli komennoksi kolme päivää saikkua. Äääh! Olen niin huono sairastaja, päivä menee mutta että kolme! Varsinkaan kun ei ole kuumetta. Onneksi on paljon kirjoja ja tämä netti, niin ehkä maltan olla touhuamatta liikaa.

Viime viikonloppuna paitsi saatiin rallytokosta hyväksytty tulos, onnistuttiin Pihkan kanssa pitkästä aikaa sunnuntaina kirmaisemaan nolla rata agilityssä! Jee! Eikä se tuplanollakaan ollut kaukana. Vaikka välilä epätoivo meinaa mieleen hiipiä tässä kun paljon töitä tehdään mutta tulosta ei tule, niin sit kun onnistuu niin fiilis on ihan mahtava. Ja niin sitä jaksaa taas yrittää. Kailla on ollut omat tuskan hetkensä Cooperin kanssa mutta niin vaan hienosti ovat nyt kakkosluokkalaisia joten hyvältä näyttää heilläkin meno.

Piko ja Cooper

Niin että periksi ei anneta vaikka välillä suksi tökkii ja tauti meinaa kaataa. Kevättä kohdin mennään joten kyllä tämä taas tästä :-)