Eilen aloitettiin kisakausi noin kuukauden tauon jälkeen Racinel Areenalla. Eka rata oli Muotkan tuomaroima agilityrata. Muotka oli, kuten arvasin etukäteen, suunnitellut radan uusia sääntöjä käyttäen eli radalla oli todella pitkiä vientejä ja radalla oli peräti 206 m pituutta! Siinä sai kyllä pistää töppöstä toisen eteen rivakasti! Radalla oli paha aloitus putki putki avokulma kepeille kuvio johon monelta rata kosahti. Niin meiltäkin. Kokonaistulos 10p. Muuten rata sujui varsin hyvin vaikka tietenkin rupukuntoisena en meinannut pysyä Pihkan vauhdissa. Onneksi irtoaminen on parantunut selvästi. Kai ja Cooper sen sijaan selvittivät radan hienosti mutta sitten viimeisellä okserilla tuli valitettava riman pudotus kun Kai ohjasi sille huonosti. Tosi harmi koska kaiken kaikkiaan radalla tehtiin vain 2 nollaa! Siinä oli  serti nolla niiiin tyrkyllä! Nopealla vitosella sijoitus viides.

Tässä Cooperin hieno veto:

Seuraavaksi oli vuorossa Saviojan hyppäri. Se olikin sitten helppo kolmosluokan hypäri ja nollia tuli parikymmentä. Valitettavasti me osattiin sössiä sekin nolla. Pihka, joka harvoin tekee keppien sisäänmeno virhettä onnistui sykäisemään väärin helposta kulmasta sisään. Ja sen korjaamisessa meni tietysti aikaakin. Cooperille rima ja keppivirhe, eli ei kumpikaan onnistuttu. Kyllä harmittaa tuo Pihkan virhe! Olisi vissiin tarvinnu varmistaa enempi, varmaan mun jalat kääntyi liian aikaisin ja se reagoi siihen. - No tämmöistä tämä aksa on. Positiivista oli että molemmilla radoilla Pihka irtosi nyt hyvin putkiin ja muutenkin meidän meno oli varsin sujuvaa (paitsi että mun kunto loppui).

Tässä Pihkan hyppäri

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen yleiseen menemisen meininkiin ja kuntokuurihan on jo hyvässä vauhdissa HIIT-treenin myötä. Että näillä eväillä kohti kesää ja kovasti jatketaan puuttuvien nollien metsästystä.

Vähemmän iloinen asia on se, että Pikon kunto heikkenee kovaa vauhtia. Viikolla Pikolla lähti kahtena iltana takajala alta ja se ei meinnanut pysyä pystyssä. Se käveli tai pikemminkin hoippui selkä köyryssä tosi vaikean näköisesti. Näitä on ollut muutaman kerran vuoden aikana mutta nyt siis kahdesti viikon sisään. Eilen Aija kävi hieromassa Pikon ja toinen takajalka olikin kovin tärisevä ja kipeä. Myös selässä tietysti oli jäykkyyttä. Laser ja hieronta auttoi hyvin ja tänään Piko on kävellyt normaalisti. Mutta enää ei Piko lähde lumeen rämpimään metsään toisten kanssa vaan käydään Pikon kanssa omat pikkulenkit tietä pitkin mantteli päällä. Piko nukkuu nykyään tosi paljon, mutta on edelleen pirteä ja touhukas valveilla olleessaan.  Talvi on vanhalle rankkaa, mutta onneksi kesää kohti mennään.