Loman loppu

Perjantaina käytiin illalla treenaamassa Monan kanssa kimpassa paimennusta. Svealla ja Charliella on ollut pitkä tauko paimennuksesta joten otettiin liinassa pyöröaitauksessa. Svea ei ollu kovinkaan innokas kuin hetkittäin mutta Charliella oli kovin intoa ja myös selvästi luontaista voimaa lampaisiin. Charlie pääsee siis toistekin lampaille mutta Svea taitaa jatkaa maailman parhaan seuraneidin hommia. Pihkan kanssa harjoiteltiin Kristiinan antamia harjoituksia eli että lähetän koiran vasemmalle tai oikealle, pysäytän ja vaihdan suuntaa. Tarkoitus on varmistaa että koira oikeasti kuuntelee mitä sanon. Eka kerta oli vähän vaikeaa koska Pihka tapansa mukaan protestoi aivojen käyttö vaatimusta. Mutta sitten alkoi homma pelittää ihan hyvin.

Koska tänään maanantaina alkoi työt niin ajateltiin sunnuntaina tehdä pieni päiväretki etelään, tosin vain sinne eteläisimpään kärkeen eli Hankoon. Matkalla käytiin ensin katsomassa Raaseporin linnan rauniot ja sieltä matka jatkui Hankoon. Samalla sisäänajoin alennusmyynnistä otetut patikointi popot. Oli hyvä säkä että jäljellä oli juuri yhdet minun jalkani kokoa! Hangossa paistoi aurinko (eikö siellä aina?) ja paljon oli porukkaa liikenteessä. Ei kuitenkaan tuntunut liian ahtaalta, kuten esim. Porvoossa joskus, koska Hangon keskusta ja satama on laajemmalla alueella. Lounaan jälkeen vähän kierrelltiin katuja ja sitten jatkettiin Tulliniemen luonnosuojelualueelle, jonka viimeinen niemen kärki on siis Suomen eteläisin mantereen osa. Meille oli käynyt vähän hassusti tavaroita pakatessa että oltiin unohdettu ottaa koirien hihnat mukaan. Onneksi niillä oli kuitenkin valjaat ja autosta löytyi yksi lyhyt hihna Pihkalle ja Cooperille viritettiin hihna kameralaukun olkahihnasta. Nämä koirat on niin helppoja että sen kummempia ei tarvittu (eikä oikeastaan olisi tarvittu ollenkaan vaan laki määrää). Kiva ja erilainen kaupunki ja luonto kuin kotipuolessa ja joku kerta pitänee tulla ilman koiria tekemään reissu Bengtskärin ja Russarön majakoille.

Tässä kuvasatoa reissusta.