Pidän sellaisista syksyistä joka on aurinkoisia hiukan kirpeitä aamuja, vielä lämpimiä päiviä ja pehmeitä iltoja. Sateita silloin tällöin luonnon tarpeiksi. - Ei liikaa,kiitos. Tämä syksy on alkanut varsin lupaavasti. On riittänyt aurinkoisia päiviä ja iltojakin. Sateita sen verran että metsästä on lupa odottaa kohtuullisesti sieniä ja puutarhasta satoa.

Eilen saatiin satoa naapurin luumupuusta. Tänä vuonna omenat ja luumut ovat vallan riehaantuneet ja yksi ja toinen huutelee palstoilla että hukkuvat omenoihin ja/tai luumuihin. Meillä ei ole kuin muutama omenapuu ja kun niistäkin osaa vaivaa muumiotauti ja linnut ja peurat verottavat osaltaan, niin ei ole omenaan hukuttu. Silleen mukavasti saatu, että on voinut tehdä omenaherkkuja, mutta en ole edes säilönyt yhtään. Naapurin luumupuusta tulee niin paljon, että saatiin käydä keräämässä korillinen luumuja ja ne aion osin säilöä. Ensimmäinen purkki luumuhilloa on tehty. Kai teki kattilallisen luumuvispipuuroa, joka minun mielestäni on parempaa kuin se perinteinen puolukkavispipuuro. Syksyn yksi ilon aihe onkin minusta kaikenlaisista satotuotteista nauttiminen tuoreeltaan ja säilöminen talveksi. Vallan tuntee sellaisia Huovisen Hamsterit kirjan päähenkilön suurta nautintoa kun keittelee hilloa ja ajattelee kuinka talvella siitä voi nautiskella.

Tässäpä pari todistusaineistoa "omenavarkaista". Riistakamera on kyllä kiva vekotin. Ja kuvista myös näkee, että "meidän" peurat on varsin kesyjä kun käyvät näin pihassa jopa seitsemän aikaan illalla kun on vielä aivan valoisaa!
Nyt yritän saada kuvaan myös supin, jonka arvelen myös käyvän omena-apajilla. Kamera on viritetty alemmaksi jotta saadaan supi ja jänöt tähtäimeen.