Viikko karavaanari elämää takana. Nyt on aika purkaa kuvat kamerasta ja muistella mitä tuli tehtyä ja nähtyä. Reissuun lähdettiin siis viime viikon keskiviikkona, ensimmäinen etappi oli Repoveden kansallispuisto jossa jo aiemmin lyhyesti käytiin kesäkuussa agility SM-kisojen yhteydessä. Tällä kertaa suunnattiin ensin yöpymään Orilammen maja nimiseen paikkaan, jossa oli kiva leirintäalue järven äärellä. Leiripaikan kanssa tuli vähän säätöä kun ohjeistus respassa oli epätarkka ja ajauduttiin vakkariporukan miehittämälle ranta-alueelle jossa olikin dead end - eikä kääntöpaikkaa. No saatiin sitten vaunu käännettyä kun se irrotettiin autosta ja pari "besserwisser" alkuasukasta jeesas...

Paikassa oli ravintola jossa syötiin illallinen. Varsin kelvollinen ateria oli se ja ulkoilu maastot oli myös ok. Aamulla nostettiin kytkin hyvissä ajoin ja suunnattiin Repovedelle Saarijärven parkkipaikalle. Sieltä lähdettiin patikoimaan suuntana Olhavanvuori. Kaiken kaikkiaan patikointia tuli n. 9 km. Paljon mäkiä ylös ja alas. Piko jaksoi ihmeen hyvin, vasta n. pari kilsaa ennen loppua vanha herra hyytyi ja Kai kantoi sitä jonkun matkaa.

Hyvin ansaitun lounaan jälkeen jatkettiin matkaa kohti Savonlinnaa, tällä kertaa enempi maisema reittiä eli pikkuteitä pitkin. Yritettiin osuttaa saapuminen Savonlinnaan niin että siellä oleva presidentti hässäkkä olisi jo mennyt ohi mutta eihän ne tyypit olleet aikataulussa ja niin jumiuduttiin reiluksi tunniksi Savonlinnan keskustaan ohikulku tielle monen muun kanssa. Olipa outoa nähdä se helikoptereiden, varusmiesten ja poliisien määrä!  Onneksi päästiin lopulta pois ja suuntasimme Hälvän mökille. Saunassa oli mukava huuhtoa patikoinnin hiet pois. Lomasää oli vihdoin kohdillaan.

Aamiainen laiturilla - ei huono maisema vai mitä?

Käytiin veneilemässä lauman kanssa. Pihkalle ja Cooperille pidettiin uimakoulua. Ja saunottiin. Siinä meni perjantai. Lauantaina oli Pyhän Olavin päivä ja mekin lähdettiin Savonlinnaan ihmettelemään meininkiä. Paljon oli porukkaa liikenteessä. Turisteilun jälkeen illalla ajettiin Ahvensalmelle toiselle mökille yöksi, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa agilitykisat Varkaudessa, joten oli kätevä siirtyä lähemmäksi kisapaikkaa.
Niinpä sunnuntai aamulla vanhukset saivat jäädä vaunuun huilimaan kun juniori osaston kanssa lähdettiin aksaamaan. Sekä Pihka että Cooper oli ilmoitettu kahdelle hyppyradalle. Ekana oli Pihkan radat, ensimmäinen meni ihan sählätessä kun Pihka karkasi lähdössä. Toinen rata oli jo kelpo menoa mutta yksi aivopieru maksoi vitosen virheen. Rutiini selvästi hukassa, no mutta eteneminen oli jo paljon sujuvampaa kuin juhannuksena. Takapihatreenit ovat siis olleet hyödyksi. Kisoissa oli myös Tiina kisaamassa ja mukana oli Pikkukakkosista Taika pentu. Voi että oli kiva nähdä, vaikka raukka kärsi kovasti matkapahoinvoinnista ja oli alkuun vähän vaisu. Mutta ilahtui sitten kun olo koheni. Taikalla on melkoiset painot laitttu korviin...:D

Kisat olivat hiekkakentällä joten jälleen oli mukava päästä mökille saunomaan! Juuri ja juuri tarkenin käydä vedessä kastautumassa mutta vesi oli edelleen minun makuuni liian kylmää. Kai se on ahkerasti jaksanut aamuin illoin käydä uimassa.. hrrrr! Maanantai-illan ohjelmana oli ooppera joten eikun takaisin Savonlinnaan illaksi. Koirat toki jäivät vaunuun mökille. Toimitettiin ensin kauppa-asioita ja käytiin syömässä Caperossa pizzat. Illan ooppera oli espanjalaisen vierailevan oopperaryhmän Real Madridin esitys Vincenzo Bellinin Puritaanit. Oikein tyypillinen onneton rakkaustarina, melko paatoksellinen sellainen.  Kuoro ja orkesteri olivat mainiot, pidin myös korealaisesta bassosta ja pääroolin Elviran osan laulaneesta Jessica Prattista. Sen sijaan sankaritenori Celso Albeno oli minusta kauhea. Korkeiden äänien tuottaminen oli sellaista pinnistelyä ja kiekumista että se oli lähinnä koomista. Hämmästyin kovin kun luin Hesarin musiikkiarvostelun kehut..

Tiistaina oli sitten aika jättää nämä maisemat ja alkaa pikku hiljaa valumaan kotia kohti. Tosin pienen länteen suunnatun lenkin kautta. Monta vuotta on nimittäin ollut "to do" listalla Mäntässä oleva Serlachiuksen museo. Sinne suuntaan ei vaan ole ollut asiaa joten nyt päätettiin korjata kerralla asian laita. Käytiin tutustumassa Gösta taidemuseoon joka on siis Joennimen kartano ja sen yhteyteen rakennettu uusi puinen paviljonki. Niemi itsessään on kaunis patsaspuisto jossa oli kätevä ensi jaloitella koirien kanssa ennen kuin siirryttiin itse asiaan.  Vaikutuksen teki ennen kaikkea hieno taidekokoelma jonka Serlachius oli kerännyt vuosien saatossa sekä Jussi Mäntysen ja Emil Wikströmin veistokset. Ja itse kartano on myös näkemisen arvoinen.  Reippaan kierroksen ja kahvitauon jälkeen karavaanin piti jo ennättää tien päälle jälleen sillä ennen kuutta piti ehtiä perille Helvetinkolun kansallispuistoon. Tämä siksi että siellä oleva kahvila oli myös matkaparkki piste ja ennen sulkemisaikaa piti saada sähköpistikkeen avain. Monta päivää mökillä oleskelua oli syönyt akut tyhjiin ja valot ja telkkari ei enää oikein jaksanut pelittää. Siispä sähkö tarvittiin.  Kahvila tarjosi myös ruokaa, omistajilla oli siinä 100 metrin päässä villisika ja strutsi tila joten tarjolla oli myös niiden lihaa. Sellaista piti tietysi maistaa, suoraan sanottuna annokset eivät olleet häävit raaka-aineen huomioiden. Mutta lähtihän tuollakin nälkä. Samalla innostuttiin varaamaan jurttasauna vuoro illaksi. Ensin tietysti koirien kanssa Helvetinkolu katsomaan. Tämä patikkalenkki ei ollut pitkä - vain n. 4 km. Mutta Kain piti tietysti päästä kipuamaan Helvetinkolun kurua pitkin alas ja se reitti ei ollutkaan helppo, koiria piti nostaa jyrkemmistä kohdin alas päin. Ylös kiivettiin kyllä portaita pitkin, luulen että koiratkin olivat iloisia ettei tarvinnu enää leikkiä vuorikaurista..

Tässä vaiheessa reitti näytti vielä helpolta...

Jee! Portaat!

Sen verran hikinen oli se reissut että sauna teki eetvarttia. Jurttasaunassa oli todella pehmeät lempeät löylyt, vähän kuin turkkilaisessa saunassa. Pitäisköhän rakentaa tämmöinen omalle pihalle? Voisi olla aika kätevä.

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui Tampereelle jossa jatkoimme kulttuurin saralle ja tutustuimme Tamperetaloon hiljattain avattuun Muumimuseoon. Museossa oli Tuulikki Pietilän ja kumpp. rakentamia kuvaelmia Muumi kirjoista. Lisäksi oli runsaasti Toven alkuperäisiä kuvituksia ja luonnoksia.  Ja ääninäytteitä kuvalemiin liittyen. Museo oli tosi onnistunut kokonaisuus ja olisin voinut siellä viettää aikaa vieläkin kauemmin. Tampere-talo on kätevästi Sorsapuiston vieressä, jonka reunalle onnekkaasti saatiin karavaani parkkiin varsin vähällä vaivalla. Siinä oli jälleen sopiva koirien ulkoilu paikka ja mukava ihastella sorsalampea ja sen varrelle rakennettuun kanalariviä, jossa oli nähtävillä monenlaisia erikoisia kanarotuja.

Kotia kohti jatkui matka mutta vielä tehtiin yksi poikkeama reitille ja ajettiin Visavuoreen Emil Wikströmin taitelijakotiin ja museoon. Täällä ollaan yritetty pariinkin otteeseen käydä aiemmin mutta aina on ollut mutkia matkassa (yksityistilaisuus yms) joten nyt otettiin oikein asiaksi siihen tutustua. Ja kyllä kannatti. On ne vaan ollut ennen taitavia ja moni lahjakkuuksia. Sanoisinko ns. renesanssi-ihimisä oli Emilkin. Hauska juttu oli löytää sama Hevosen kesyttäjä patsas täällä kuin oli ollut Gösta museossakin.

Hevosen kesyttäjä

Visavuoressa on myös oma observatorio.

Tämä tuttu valopallo on yksi alkuperäisistä Helsingin rautatieaseman "kivimies" patsaiden käsissään pitämistä.

Tähän loppui tämä reissu, paljon kaikenlaista tuli nähtyä ja koettua. Vaunu toimi hyvin ja pikku hiljaa rutiinitkin vaunun kanssa alkaa sujua. Koirat ovat hyvin ottaneet vaunun kakkoskodiksi, joten siten on helppo niiden kanssa matkustaa kun ei tarvitse stressata miten viihtyvät vaunussa kun itse ollaan vaikkapa taidemuseossa.  Mutta kyllä oli mukava kotiinkin jo tulla, eiköhän loppu loma pysytä enempi kotikulmilla.

Tauko Puumalassa.