Mitäpä muuta voi todeta kun onnistuu mokaamaan kaksi kelpo agilityrataa viimeisillä metreillä? Jos Pihka osaisi puhua niin nyt se varmaan etsisi uuden agilityohjaajan itselleen, mielellään sellaisen jolla on aivot mukana radalla.

Lauantaina käytiin siis kirmailemassa vaihteeksi Ojangossa. Eka agirata meni hyllyksi toka vikalla esteellä kun myöhästyin ohjauksessa ja Pihka hyppäsi hypyn suoraan joka olisi pitänyt mennä takaa kiertona. Lieneekö jäänyt tuo takaa kierto niin selkäytimeen, että sitten seuraavalla hyppyradalla ohjasin loppumetreillä Pihkan takaakiertoon kun piti hypätä suoraan.... OMG!  Elämä on. Tai siis agility on.

Tässä linkki tuohon hyppyrataan jonka viime metreillä sössin.

Muuten aika onkin mennyt arkisessa aherruksessa. Ulkoiltukin on, nyt kun pakkaset vihdoin hellitti. Pääsee taas joen jäälle kulkemaan. Valitettavasti sää muuttui liiankin lämpimäksi (ikinä ei ole hyvä!) joten nyt sitten on liukasteltu vesisateen jälkeen pirun liukkailla teillä. Mutta onneksi mulla on mun punainen auto. Sillä pääsee hyvin :-)

Töissä on riittänyt myös kiirettä, sillä influenssa aalto on pyyhkäissyt työvoimasta osan saikulle, joten tässä saa koputtaa puuta ettei enää itse kaadun vuoteenomaksi.  So far so good!

Tässä kuvia viikonlopun ulkoilusta metsässä ja joella.