Perinteinen MM-kisa reissu suuntautui tänä vuonna Etelä-Ruotsiin Kristianstadiin. Joten matkaan lähdettiin autolla eikä lentokoneella. Koirat hoitoon ja keskiviikko iltana Turkuun ja laivaan. Viking Grace on todellakin ihan kelpo laiva jos kerran on pakko merelle lähteä. Tällä kertaa olin varannut etukäteen jalkahieronnan, joten matka alkoi oikein rentouttavissa merkeissä. Spa osaston hoidot on olleet tähän asti vain päivävuorojen käytössä mutta uutena ovat nyt näitä pienempiä hoitoja ottaneet tarjontaan myös iltavuorolle. Nice! Hieronnan jälkeen käytiin syömässä Frank'sissä ja kerrankin käytiin vähän kuuntelemassa trubatuuria ja uskomatonta mutta totta: pääesiintyjinä oli Matti ja Teppo!!! Kääk! Ei todellakaan meikäläisen makuun joten käytiin vain pikaisesti vilkaisemassa kun lopettelivat settiä. Uh! Sekin riitti sitä lajia. Joten ei tarvinnut jäädä notkumaan viihteelle myöhään vaan painuttiin nukkumaan ihan ajoissa.

Tukholmassa emme viipyneet vaan lähdettiin heti kohti kisapaikkaa sillä siellä oli jo torstaina ohjelmassa kaikki joukkue hyppyradat ja halusimme ehtiä näkemään medit ja minit. Puolivälin lounastauko pidettiin tutussa Grännassa. Aina yhtä symppaattinen paikka on se.  Ja tässä retro lounaspaikassa on hyvä ruoka ja hieno miljöö. Erityisen hieno on tämä seinämaalaus.

Kisapaikalla  ehdittiin juuri sopivasti katsomaan medit ja minit suunitelman mukaan. Kisahalli oli melko pieni ja ruotsalaiset olivat todella törkeästi varanneet suomalaisille ja tanskalaisille yhteisesti aivan liian pienen tilan katsomosta. Rupesi nyppimään kun tanskalaiset ramppasivat koko ajan ees-takas suomalaiskatsomon editse. Päätettiin sitten siirtyä toisaalle kokonaan. Vähän latisti fiilistä kun suomalaiset hajaantui eri puolille hallia..

Kisan jälkeen lähdettiin etsimään meidän majapaikkaa jo pimenevässä illassa maaseudulta. Meidän majapaikka oli nimeltään Harrys hardware

Aika erikoinen nimi B&B majoitukselle mutta perustuu siihen että omistajalla on siinä jonkilainen työpaja-myymälä desing/vaatesuunnittelu juttuja ja tämä B&B on vähän niinkuin sivubisnes. Mökki on kerrassaan söötti ja sisustettu- tietysti- hyvin trendikäästi. - Eikä aivan käytännöllisesti kaikilta osin. Viihtyisä kyllä, kamina lämmitti mukavasti mutta Kai olisi kaivannut kunnon kirvestä puiden pilkkomiseen sopivammaksi.

Kisoissa nähtiin jälleen huikeita suorituksia ja erityisesti pisti silmään mudien runsaslukuisuus rodun kooon huomioiden. Kiva oli huomata, että koirat olivat useasta eri kennelistä vaikka lähes kaikki olivat kyllä melko pieniä ja aika kevyt rakenteisia mikä ei ole oikean mudin tyyppi.  Sen verran hyviä olivat, että pelkään että pienten mudien kysyntä kasvaa edelleenkin. Ja shelteissä näkyy paljon tosi pieniä kääpiökoiratyyppiä.... - sheltit on kuitenkin iso rotu joten siinä en ole niinkään huolissani rodun tulevaisuudesta. - Näissä karkeloissa on aina myös mukava tavata mudi-ihmisiä eri puolilta maailmaa niin nytkin. Ja myös Pihkan kasvattajan Mian kanssa ehditiin hiukan rupatella.  Uuden väljemmän aikataulun hyvä puoli on se, että kisat loppuvat joka päivä kohtuulisen ajoissa ja ehdittiin hiukan turisteillakin. Käytiin kiertelemää rannikkoseudulla ja illallisella majapaikkamme lähikylässä Björsarpissa paikallisessa gästgiverissä.  Paikka oli hieno vanha tiilirakennus ja näytti vähän tyyriltäkin. Ja oli todella suosittu arki-iltanakin hädin tuskin saatiin pöytä. Hinnat eivät sitten olleetkaan mitkä pahat ja palvelu oli oikein ystävällinen. Otettiin paikalliset erikoisuudet ja ne olivat todella reilut annokset. Huh! Näillä olisi ruokkinut hyvin isommankin miehen. Alla "ribsit" - yleensä ribsit ovat aika paljon ohuemmat lihapalat...

Sunnuntain kisojen jälkeen oli perinteinen yhteinen illallinen joukkueen ja kisaturistien kanssa yhdessä. Illallinen oli buffee joukkueen hotellissa. Ihan kelpo ruoka sielläkin. Kristianstad oli oikein hyvin varustautunut koiraharrastien invaasioon ja monessa paikassa oli koirat tervetulleita tai muuten otettu huomioon. Hieno ele. Myös paikallislehti kirjoitti useita juttuja kisoista. Kisoissa tapahtui ikävä juttu kun Colombian joukkueeseen kuulunut sheltti karkasi omistajalta heti kisojen alussa ja vieläkään sitä ei ole löytynyt. Se on onneksi kuitenkin paikallistettu ja tiedetään sen pysyneen alueella. Toivottavasti koira löytyy pian, onhan aivan hirveää kun koira katoaa toisella puolella maapalloa...

Suomen joukkue pääsi jälleen mitalikantaan kun yllättävien käänteiden jälkeen maxi joukkue saavutti pronssimitalin 10 virhepisteen tuloksella. Taso on nykyään kova ja juoksarit ja itsenäinen pujottelu on näyttäisi olevan ihan must. Erityisesti vaikutuimme venäläisen Stanislavin huikeista radoista. Siinä on erittäinen taitava koira ja ohjaaja! Päätimmekin heti suunnitella opintomatkaa Stanislavin luo...

Maanantaina aamulla oli aika sanoa hyvästit ja lähteä kohti Tukholmaa. Skåne ruskan väreissä on todella kaunis ja ei voi olla ihailematta kauniita rakennuksia ja pihoja. Täällä arvostetaan vanhaa ja siitä pidetään hyvää huoli. Ja yllättäen reitillä tuli vastaan mm hienoja kartanoita kuten kuvassa.

Pohjoiseen ajettiin eri reittiä kuin tullessa, tällä kertaa mentiin itäreunaa eli rannikkoa pitkin. Lounas syötiin Kalmarissa ja piipahdettiin pikaisesti moikkaamassa myös Kalmarin linnaa. Tukholmassa ei ollut aikaa pyöriä vaan mentiin suoraan laivaan. Tällä kertaa laiva oli Amorella joka on tätä vanhempaa kalustoa, mutta ihan ok sekin. Aika vähän oli porukkaa näin maanantai-iltana ja emme mekään jaksettu ruuan päälle tehdä muuta kuin painua nukkumaan.

Ensi vuonna karkelot pidetäänkin kotimaassa eli Turussa. Niitä odotellassa voikin aloittaa uusien kuvioiden treenaamiseen Stanislavin ja muiden huippujen radoista inspiroituneena.