Ainakin jos ne tulee päin kinttuja vauhdilla. Näin kävi ja nyt murtunut jalka.

Tiistaina oli kimppatreenit laitsalla, ekaksi otettiin mudi juniori eli Tarmo. Tarmo oli vähän kiinnostunut lampaista mutta aika paljon kaikesta muustakin, mutta sehän on pentukoiralta ihan ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan pelännyt lampaita eikä haukkunut, molemmat hyvä lähtökohta paimennukseen. Tarmon jälkeen treenattiin AM:n kanssa Pihkan poispäin ajoa. Ja kun se on aika lailla sellaista uutta ja aivokapasiteettia kuluttavaa niin ajattelin että tehdään lopuksi vielä vähän häkitystä.
Lampaat menivät häkkiin oikein hyvin mutta jumittivat sitten sinne ja tuin Pihkaa menemään paremmin lampaiden taakse eli olin aika lailla siinä häkin aukolla kun lähdin peruuttamaan lampaiden edestä. Ja sitten ne päättivät lähteäkin aika reippaasti ja varsinkin yksi lammas rykäisi sieltä vauhdilla. Rykäisi vauhdilla mun polveen joka rusahti.  Onneksi olin vielä siinä häkin äärellä niin sain siitä tukea ja AM sai pysäytettyä lampaat ja Pihkan etteivät ne pääseet jyräämään meikäläistä enempää.

Selvää oli että kävi pahasti joten treenit loppui siihen ja AM auttoi mut laitumelta pois. Yritin saada Kain kiinni puhelimella (se oli metsälenkillä toisten koirien kanssa) mutta sillä oli puhelin kiinni. Tässä vaiheessa alkoi huipata ja onneksi meillä on penkki laitumen reunalla joten siihen istumaan pää alaspäin että ei lähde taju. AM lähti sitten viemää minua Omasairaalaan, käytiin vain hakemassa mun laukku kotoa mukaan ja Mona otti Pihkan ja Tarmon ja vei meille kotiin. Onneksi oli kaverit mukana treeneissä! 
Sairaalassa pääsin heti tutkimuksiin ja selvisi että sääriluun päässä oli murtuma joka pitää leikata. Leikkaus olisi perjantaina, joten särkylääke resepti mukaan, jalkaan tuki ja kyynärsauvat ja kotiin. Kai tuli sitten hakemaan kun saatiin sille sana mitä oli tapahtunut.  Ja kaksi kuukautta sairaslomaa. Ei kiva. Nyt ei sit menee kesän lomasuunnitelmat, agility ja paimenharkat uusiksi. Hemmetti!
Kotona piti tietysti tehdä uudet järjestelyt ja muutin alakertaan sillä en tosiaan pysty kulkemaan portaita.

No nyt on ainakin aikaa lukea kirjoja ja onneksi mulla niitä riittääkin. - Ja katsoa kaikki tyhmät uusinnat telkkarista. - Ja nukkua paljon.  Ja...?  Voi olla että parin viikon päästä tulen hulluksi mutta ainakin olen nyt kotona jotta tervetuloa kylään!

Tämä haaveri sattui siis tiistaina ja keskiviikkona Tarmon omistajat tulivat reissulta ja veivät vesselin kotiinsa. Pieksu oli kovin iloinen kun juniori lähti, sillä oli kovasti työtä vahtia minua Tarmolta. Tarmo onneksi oli ovela ja ketterä ja kiipeili sohvan selkänojaa pitkin mun luo kun Pieksu parkeerasi mun jalkojen juureen. Mudit on :D

Viikonloppuna voin siis keskittyä katsomaan agility MM-karsintoja live streamillä ja toisella silmällä Ruotsissa meneviä Ruotsin mestaruuskisoja jossa on tietysti Pihkan siskot ja muut sukulaiset kisaamassa. Paljon mielenkiintoisempaa kuin joku jalkapallo!