Eilen agilityseuramme JAU täytti 20 vuotta, jota luonnollisesti juhlistettiin uudessa hallissa.
JAU:n seuramestikset ovat perinteisesti vuoden kovatasoisimmat ja arvostetuimmat skabat, onhan seuran jäsenistö tänäkin vuonna voittanut useita arvokisa mitaleja. Joten ensin kukkia vuoden aikana menestyneille, sen jälkeen hyvää ruokaa ja kakkua. Ja lopuksi tiukkaa tiukempi seuramestisskaba, jossa oli toki omat sarjat myös tuleville lupauksille ja jo kisauran taakse jättäneille veteraaneille.  Kai kisasi Cooperin ja Pihkan kanssa, kummankin kanssa tuli vetäistyä hylky mutta pääasia olikin hauskan pito. Myös papparainen osasto eli Pieksu ja Piko olivat mukana, tosin vain seuramiehinä.

jaukakut.jpg

Kuva: Tuija Niskanen

VIIKON MUUT MENOT

Loppuviikko meni muuten pitkälti saksalaisvieraamme kanssa. Anabel muutti Helsinkiin opiskelemaan pariksi vuodeksi ja punkkasi meillä ekat päivät ennenkuin sai HOAS:ilta avaimet. Käytin vieraamme Stadissa mm. Temppeliaukoin kirkossa, Hakaniemen torilla ja Kaivarissa kävimme nauttimassa meren äärellä kaffet ja jäätelöt.

Ja perjantai-iltana käytiin Helsingin Juhlaviikkojen Cutting edge esityksessä Oopperatalon Almin salissa. Esitys oli mainittu sirkukseksi, mutta mielestäni siinä oli hyvin vähän sirkusta, hiukan taikatemppuja ja akrobatiaa, mutta enemmän se oli teatteria. Aika jännä esitys jossa oli paljon hyvää (kuten musiikki ja valot) mutta kokonaisuus ja sanoma jäi vähän epäselväksi ja raskassoutuiseksi. - Suomalainen helmasynti hitaus ja jankkaavuus. Mistähän sitä kepeyttä ja vaivattomuutta oikein saisi näihin suomalaisiin tekijöihin?

Pieksusta on tullut jälleen isoisä!

Alkuviikosta Pieksun tytär Mokoma (Mustantassun Aava) pyöräytti kolme pientä gigguraa: 1 ruskea poika, 1 ruskea tyttö ja 1 musta tyttö. Penneleitten isä on Kevin (Take One Black Starwar). Pennut saivat nimeksi Miisa, Maisa ja Mauno.

mokomapennelit.jpg

Sadonkorjuu aika

Elokuu on ollut mahtava sadonkorjuu aika: omasta maasta on saatu pottuja, porkkanoita, salaattia, omenoita, marjoja. Mutta sadonkorjuu aika jatkuu yhä vieläkin, tänäkin vuonna saadaan mukavasti karhunvatukoita, metsässä on puolukoita enemmän kuin koskaan ja kanttarellit ei vaan lopu. Kyllä tässä tulee ihan Huovisen kirjan hamsteri mieleen... ja paljon on satoa kerättykin talven varalle. - Tai Kai on kerännyt kun meikäläinen ei sinne pääse.

tn_karhunvatut.jpgtn_tomaattiamppeli.jpg