Ei menny eilinen ilta sit ihan normi kaavan mukaan. Minä olin just saanu leivottua piparit kun Kai tulee puuhommista että tarttis laastaria. Oli vaihteeksi silpassu kirveellä jalkaan (ennestäänhän on jo vesurilla vetäissy polveen). Sen verran iso oli haava ja verenvuoto herakkaa että sanoin että nyt lähetään päivystykseen. Paketoin jalan ja kaivoin kaapin nurkasta mun kyynärsauvat (eri kätevää että ne jäi mulle siitä lammashaaverista), ukko autoon ja menoksi Mehiläiseen. Sinne, koska Kailla on työsuhde etuna täysvapaa-ajan vakuutus. Eipä ollut jonoa, joten nopeasti pääsi hoitoon ja jalkaan laitettiin kuusi tikkiä. Sen verran suuri paketti jalassa että kenkä ei mahtunut jalkaan, eikä tietysti puhettakaan että tänään olisi töihin lähtenyt. Onneksi voi tehdä etäpäivän.  Tässä taloudessa pysyy ea taidot ajantasalla kun tuntuu että koko ajan on jollain jotain, jos ei koirilla niin sit ihmisillä. Alla mun paketointi taidonnäyte.

Ja niin siinä sit kävi kuin pelkäsinkin. Eli Pihkalla alkoi juoksut ja jouduin perumaan sterkkausajan. Äääh! Nyt meni kaikki  suunnitelmat ja aikataulut uusiksi sekä joulun osalta että muuten. Tää on taas niin tätä Pihkan kans. Tämän takia poikakoirat on niiiin paljon kätevämpiä.