Viime viikonloppuna käytiin Saksassa kovatasoiset shelttien maailmanmestaruuskisat eli ISAC=International Sheltie Agility Competition. Ruotsista oli tänäkin vuonna hyvä edustus, Suomesta valitettavasti ei ketään. Meillä oli keväällä vielä reissu suunnitelmissa mutta valitettavasti matkakuviot olisi olleet liian hankalat ja kalliit joten jätettiin väliin. Toivottavasti ensi vuonna kisapaikka on paremman yhteyden päässä myös Suomesta käsin.

No mutta, Brainpool's koiria oli siis paikalla useamman joukkueen verran ja menestystä tuli hienosti. Brainpool's joukkue voitti minien joukkuekultaa. Joukkueessa kisasi mm. Mia (Pihkan kasvattaja) Issa sheltin kera (Issa on Pihkan äidin Zenyan sisko). Lisäksi kisoissa kirmasivat Pihkan siskot Visa ja Aya medi luokassa. Aya oli medien lopputuloksissa10. vitosen virheellä (kontaktivirhe). Mineissä kultaa vei Patrik Rosendal Yennan kanssa. Huippu hieno suoritus! -Patrik ohjasi siis kisoissa sekä Yennaa että Ayaa. Ja oli siellä mukana myös Patrikin ja Lisan poika Robin joka kisasi Yennan isän Samin kanssa. Aikamoinen agility perhe! Yennan isä Sam on siis se uros jota olen Pihkalle kaavaillut ...

Kansainvälistä meininkiä kotikulmilla

Kansainvälistä meininkiä oli myös lauantaina JAU:n kisoissa kun tuomariksi oli kutsuttu hollantilainen ja espanjalainen tuomari. Kai ja Cooper kisasivat espanjalaisen radoilla, jotka olivat oikein mukavan näköisiä: vauhdikkaita mutta tarkkuutta vaativia. Valitettavasti Cooperilla ei ollut oikein paras vire joten tuloksilla ei juhlittu ja kotiläksyjä tuli. Erikoista oli se, että espanjalaistuomari ei osannut englantia ollenkaan. -Mikä hidasti aika tavalla ratojen rakentamista kun hän ei pystynyt kommunikoimaan ratahenkilöiden kanssa.. Itse jututin hollantilaistuomaria siinä vekottimen homman ohessa. Hän puhui hyvin englantia ja jutteli mielellään. Ja kas vaan! Hänellä oli bc,sheltti ja PUMI! Joten pian huomasimme että meillä on yhteisiä tuttavia Belgiassa ja Hollannissa. Mudi ja pumi piirit on niin pienet.. kaikki ainakin agilityä harrastavat tuntevat toisensa ainakin jossain määrin. Hauskaa! Hän oli ollut hiljattain Thaimaassa kouluttamassa ja tuomaroimassa ja nyt sitten sieltä lämpimästä tänne talviseen Suomeen.. eksoottista sanoi hän.

Talvi on täällä

Ei ihan eksoottista mutta erilaista oli vähän itsellekin kun sunnuntain lumisateen keskeltä pistettiin agilityesteet takapihalta talviteloille. Viime vuonna homma tehtiin joulukuussa. - Eikä silloin ollut lunta. Aina se vaan yllättää - talvi. Puutarhassa jäi myös hommat kesken mutta sille ei nyt voi mitään. Anabel ystävämme ajeli autonsa meille talvisäilytykseen, hänellä on vain ns. saksalaiset talvirenkaat ja hänellä ei ole juurikaan talvesta ja lumesta kokemusta. Vähän taisi jännittää ajaa meille tuota pikkutietä mutta perille pääsi ehjänä. Koirat tietysti nauttivat lumesta ja niin mekin. Ihanaa kun ei kura kantaudu kotiin ja lumi valaisee täällä maalla niin paljon. Pieksulle tein lauantaina verijäljen pellolle ja käytiin se ajamassa sunnuntaina. Hyvin Pieksu osasi päivän vanhan jäljen ajaa ja oli aika innoissaan kun pitkästä aikaa sitä tehtiin. Pihkalla ja Pikolla on ollut talvimanttelit päällä sillä Pihkalla ei ole vielä kunnon turkkia karvanvaihdon jäljiltä ja Piko on jo niin vanha että palelee herkästi.

Pieksu jäljellä

  Töistä tullessa