Sää. Mikä siinä onkin, että sillä on hirmuisen iso merkitys mielialaan ja tekemiseen? Millaistahan se ois elää jossain Kaliforniassa jossa olisi suurin piirtein aina sitä samaa? Ehkä se olisi hetken kivaa, mutta onhan nämä neljä vuoden aikaa enempi kuitenkin kivoja kuin mälsiä. Paitsi jos vuosi on sellainen kuin viime vuosi, sen ois vaihtanut mieluusti Kaliforniaan. Toivottavasti tämä vuosi on parempi. Menneen viikon sää oli mitä mainioin, toki välillä vähän pliukasta ajokeliä, mutta ulkoiluun ja Kain suosikkiharrastukseen hiihtoon mitä sopivin. Ja kun aurinko näin kevättalvella näyttää naamansa niin eipä käy valittaminen. Piko tosin ei näillä pakkasilla enää käy metsälenkeillä vaan vanha herran kanssa käydään omat pikku kävelyt.

Keskiviikkona oli ot-agility harkat, kävin tekemässä kontakti & keppien sisäämeno treenit. Samassa treenissä pääsi tekemään myös keppien leijeröinti harjoituksen. Pihka oli oikein pätevä.  Perjantaina oli vuorossa toko treenit. Tällä kertaa keskityttiin kapulan pito harjoitukseen ja sivussa tehtiin normi settiä; seuraamista, kaukoja, luoksetuloa. Kapulan pidossa on tapahtunut edistystä, mutta ei se vielä ole kisasuoritus tasoa. Jatkotreeniä siis tiedossa.  Pihka oli varsin hillitty ja hallittu koko treenin ajan joten sekin on kehitystä. Ehkäpä me joskus vielä startataan oikeissa kisoissakin...

Sunnuntaina oli aikainen herätys kun lähdimme ajamaan jälleen Ylöjärvelle kisoihin. Viime kerralla lokakuussa oli niin onnistunut reissu että tienasin 3 starttilahjakorttia, joten olihan ne nyt sitten käytettävä.  Samalla oli tilaisuus morjenstaa Tarmo mudia ja Emmiä. Tuomari Henkka Luomala oli tehnyt kivat radat. Ja niinpä onnistuin mokaamaan ekan melko helpon hyppärin. Minulla jäi liikaa aikaa- tiedän, kuullostaa oudolta - ja niin menin tekemään typerän valssin jota en ollut edes suunnittellut ja tyrkkäsin Pihkan väärään päähän putkea. Että siinä meni se helppo rata. Ziisus.  No seuraavalle agiradalle lähdin asenteella, että nyt kyllä pidän homman näpeissä ja niin pidinkin. Tuloksena 0-rata ja 3.sija!  Viimeinen agirata meni sitten kätösille kun Pihka karkasi ohjauksesta väärälle hypylle. Vielä tarttis 3 nollarataa tehdä että kisalippu SM-kisoihin aukeaa joten eikun kisakalenteria plaraamaan.

Emmi tuli Tarmon kanssa moikkaamaan meitä ja täytyy sanoa että Tarmo on miehistynyt ja on oikein komea poika! Luonne on just niin ihana kun se oli pentuna, avoin ja iloinen. Tarmo on kuulema myös fiksu ja nopea oppimaan. Joten edessä lupaava tulevaisuus!