Ehkä. Taas. Tauti selätetty tällä erää, joten ei kun sorvin ääreen. Kolme päivää saikkua teki eetvarttia, kunnon päikkärit tuntui niin mukavalta että voisi ottaa ihan tavaksi jos ei töissä tarttis käydä. Ihan pelkästään sängyn pohjalla ei jaksanut makailla joten tuli luettua, leivottua ja vähän järjesteltyä tavaroitakin. Koirien kanssa jaksoi juuri ja juuri käydä pienet lenkit metsän reunaan ja takas. Sit väsyttikin taas niin että piti ottaa päikkärit.

Lauantaina jaksoi jo käydä vetäisemässä pienet aksat RIMA:n kisoissa. Tulokset olivat sitten sen mukaiset kun puolikuntoisena lähtee radalle. Parasta olikin muurinpohjalettu kahvin kera auringonpaisteessa.

Svea oli meillä lauantaista sunnuntaihin yökylässä. Alkuun vähän ujostutti ja oli koti-ikävä mutta onneksi Cooper veli piti sen verran hippahauskaa että koti-ikävä unohtui. Pieksu oli aika rasittava kun se on nykyään niin mustis muiden koirien huomioimisesta.  Sunnuntaina käytiin rämpimässä metsässä - mikä ei oikein ollut hyvä idea toipilaalle.

Svean lähdetty kotiinsa, käytiin vielä ottamassa pienet ekstra treenit Pihkalle ja Cooperille omalla hallilla. Enkä juossut, Pihka harjoitteli irtoamista. Tarpeellista kuten aina.

Joten hengissä ollaan ja toivottavasti nyt on tän talven taudit sairasteltu.

Juustokakku työn alla

Perhepotretti