Vaikka kauhiaa sadetta luvattiin viikonlopuksi niin mieli paloi lähteä Hopialla pienelle retkelle. Niin pakattiin lauma ja eväät kyytiin ja perjantai alkuillasta suunnaksi valittiin Sysmä ja siellä Päijätsalo. Reitti kulki Riihimäen suunnalta kohti Asikkalaa ja Pukkilanharjua. Näytti olevan suosittu reitti se eikä ihme, maisemat on melkein yhtä komiat kuin Punkaharjulla. Päijätsalon saari on osin kansallipuisto aluetta, mutta osin siellä oli mökkejä ja talousmetsää. Patikoitiin ensin näköalatornille ihastelemaan Päijänteelle avautuvaa maisemaa. Näköalatoriniin ei päässyt kun siellä on maalausrojekti menossa. Hienot oli näkyvät ilmankin. Siitä tassuteltiin mäkeä alas Pyydysniemeen jossa oli uimaranta ja tulenteko paikka ynnä huussi. Kai kävi uimassa ja pidettiin makkaranpaisto tauko. Yksi perhe oli tullut lähimökeiltä kanooteilla kans siihen, muuten ei ollut muita liikkujia. Rantaa pitkin käveltiin takaisin autolle vähän eri reittiä kun oltiin tultu.

Lintujen smurffikylä

Kurjenkelloja

Pyydysniemi

Siinä vaiheessa oli jo ilta melko pitkällä joten mietittiin mihin mennään yöksi, päädyttiin ajamaan takaisin Pukkilanharjulle kun siellä oltiin nähty hyvä puskaparkkipaikka. Siellä oli samalla asialla pari muutakin matkailuautoa joten paikka oli ilmeisesti yleisesti tiedossa. Ja hyvä paikka olikin, rauhallinen ja hyvät ulkoilupolut harjulla. Aamiaisen ja aamulenkin - Kai kävi aamu-uinnillakin - lähdettiin liikenteeseen ja silloin alkoi juuri sataa ihan kohtuu reippaasti.

Aamiaisella oli näin hienot näkymät järvelle.

 

Sen verran katsottiin sade-ennusteita että ajateltiin ajaa Evon retkeilyalueelle jonne ihan se rankin saderintama ei ylety. No satoi siellä ihan tavan reippaasti silti mutta otettiin päikkärit ja syötiin lounas ja sitten jo sade lakkasikin. Käytiin koirien kanssa pieni lenkki lohijoen varressa ja muutenkin vähän tutkailtiin millainen retkeilykohde Evo on. Hyvin oli palveluita ja matkailuautoille oma hyvä alue jossa oli myös sähköt tarjolla. Tänne kannattaa tulla paremmalla ajalla toistekin.

Matka jatkui Hämeenlinnaan koska en ole koskaan käynyt linnassa sisällä joten se olisi sopiva vähän kolean ja sateisen päivän retkikohde. Valitettavasti aika moni lapsiperhe oli myös näköjään ajatellut samoin, eikä siinä mitään, mutta jostain syystä lapset saivat sinkoilla ympäriinsä ilman että vanhemmat mitenkään puuttuivat siihen. Lähikontaktin välttäminen oli varsin vaikeaa. Kun nyt se olisi oikeasti edelleen suositeltavaa niin olisi kiva että muut ihmiset otettaisiin huomioon olipa ikä mikä hyvänsä.  Linna on kyllä hieno ja jonkun verran siellä oli kauniita esineitä, erityisesti korut jotka kovasti näyttivät tutuilta.. nämähän on niitä mistä Kalevan koru on ottanut mallia! Tylsää oli se, että yhtään huonetta ei oltu kalustettu vaan ne olivat vain tyhjiä huoneita.

Linnakierroksen jälkeen sujuteltiin kotiin motaria pitkin. Kamoja purkamisen jälkeen oli hyvä vetäistä oikoselleen sohvalle ja katsoa Vera Stanhopea telkusta ja sen jälkeen saunaan. Sen verran reissussa olo väsytti että uni tuli helposti ja aikaisin. Rexistä on tullut jo ihan hyvä reissukoira, matkustaa ihan mielellään boksissaan ja kun sisäsiisteys alkaa olla mallillaan niin ei tarvitse juuri stressata sen takia. Ainoa harmi tällä hetkellä Rexin kanssa on se, että se varastelee vaatteita ja kenkiä tuoleilta ja mistä nyt vaan niihin pääsee käsiksi ja tietysti pureskelee ne rikki. Myös oman pantansa ja valjaansa on ehtinyt jo purra rikki. Että tässä vielä vähän työmaata.

Kovin on viaton naama...