Tämän vuoden agility MM kisakaupunki Liberec Tsekeissä oli jo aiemmalta MM-kisa reissulta tuttu kuten tietysti myös Praha. Joten tiedettiin kuviot ja mestat etukäteen. Tällä kertaa Kiti oli bookannu meille huoneiston, joka oli sellaisessa 1905 rakennetussa jugend talossa. Koko alue oli upeita jugend "linnoja" täynnä. Jokaisella talolla oli oma persoonallinen ilme erkkereineen ja torneineen. Hienoja! Meidän huoneistossa oli kolme makkaria, olohuone ja tilava keittiö ja kylppäri. Oikein kätevä ja mukava. Paitsi että siellä ei ollut lämmitystä ja kivitalo on silloin tosi kylmä. - Kunnes meille valkeni lauantai-iltana että olkkarin seinässä on semmoinen lämpösäädin josta sai lämmön päälle.... Olisi ollut kiva jos respassa olisivat maininneet ettei talossa ole lämmitys päällä ja mistä sen saa päälle.. - no muuten henkilökunta oli kyllä ystävällistä, vanhempi henkilökunta osasi saksaa ja nuorempi englantia joten piti vähän luovia sen mukaan. Kahtena aamuna otettiin aamiainen, joka oli hintansa - 4 euroa - väärti. Muulloin käytiin lähimarketissa hakemassa eväät sekä hallille että aamupalaksi.

Kulmassa näkyvä talo oli hotellin päärakennus ja vieressä oli tuommoinen remontissa oleva talo.

 

Makuuhuone ja keittiö

Tänä vuonna kisapaikalla oli todella paljon suomalaisia faneja, toista sataa. Sen sijaan mm. ruotsalaisia oli tosi vähän. Norjalaisiakin oli enempi kuin ruotsalaisia mikä oli vähän yllättävää. Ehkä ruotsalaiset aikovat panostaa sitten enempi omiin kotikisoihin ensi vuonna.

Kaiken kaikkiaan aivan huikeita suorituksia nähtiin, erityisesti itse kiinnitin huomioita useaan todella hyvään mudiin (mediluokassa), perhoskoirien määrään ja laatuun miniluokassa sekä aivan huikeaan australian karjakoiraan makseissa.  Ja toki monet sheltit olivat aivan huippuja. Juoksukontaktit ovat must näköjään, mutta sen myötä nähtiin useita todella pahan näköisiä A esteen suorituksia makseissa. Koirat tulivat liian lujaa harjanteen yli ja hädin tuskin tassut osuivat alameno osuudelle ja Jenny Dammin Lili ei osunutkaan vaan tärähti täysillä suoraan maahan. Aivan järkyttävän näköistä ja varmasti monelle koiralle tuli selkään vammoja noista. Toinen huolestuttava oli eräällä radalla mutkaputki johon tultiin "kuolleesta kulmasta" ja monet koirat tulivat putkesta ulos sen näköisenä että olivat liukastuneet tai törmänneet pahasti siihen mutkaan. Ei hyvä! Kun nyt vielä rima korkeudet laskevat niin toivottavasti tuomarit kiinnittävät erityistä huomiota ratojen turvallisuuteen. Eikä se tietysti poista ohjaajan vastuuta tarvittaessa himmata koiran vauhtia ja opettaa turvallinen estesuoritus.Tässä minien maailman mestarin menoa

Kiva oli tavata tuttuja vaikka moni tuttu oli myös jäänyt pois. Nähtiin Pieksun isä Csoki, joka oli vielä varsin hyvässä kunnossa vaikka kuulo olikin jo mennyt. Csoki on samaa ikäluokkaa kuin Piko eli reilu 13 v.  Myös Yvonne ja Petrone olivat tulleet paikalle koirien kera, joten oli kiva tavata heitä ja mudeja.

Liberecissä ei paljoa ehditty pyöriä muuten kuin raatihuone käytiin katsastamassa ja mitä nyt ruokapaikkoja etsiessä kaupunki tuli tutuksi. Sunnuntain illallinen fanien ja joukkueeen kanssa oli Hotel Babylonissa joka on samalla kylpylä ja sisähuvipuisto jollain ihme egyptiläis teemalla. Kerrassaan mykistävä paikka! Miten ikinä kukaan on saanut mokoman päähänsä? Minusta aika mauton, mutta makuja on toki monia...

Maanantaina oli vielä aikaa shoppailla Prahassa ennen kotimatkaa. Reissulla sää oli enimmäkseen yhtä ankea kuin Suomessa mutta onneksi nuo Praha päivät oli sateettomia vaikkakin syksyisen koleita. Ja matkalla sain myös flunssan, joten tämä päivä on kotona mennyt levätessä että huomenna kykenee töihin.