Viikonloppu oli katettu melkoisella määrällä ohjelmaa: lauantaina Pihkan kanssa agilitykisat ja sunnuntaina rallytokokisat ynnä paimennusharkat. Kaksi edellä mainittua olisi voinut jättää väliin mitä tuloksiin tulee ja mielenrauhaan. Sen verran ketutti.

Lauantaina ensinnäkin sää ei ollut sitä mitä ennusteet lupasivat - no sehän ei sinänsä ole uutta. - Joten onneksi aamulenkillä totesin tilanteen olevan enemmänkin pitkät housut + lämmin pusakka kuin caprit + t-paita keli. Ja tietysti agility on mukavampaa sekä koiralle että minulle hiukan viileässä kuin helteessä. Mutta paikan päällä Vihdissä näytti että vesisadettakin saattaa tulla, onneksi ei kuitenkaan.  Pitkä tauko (Pihkan mittapuulla) aiheutti sen että nupit lähti kaakkoon heti startissa ja niin keskeytin eka radan kun rima tippui. Tämä rimojen tiputteluhan on meidän tauon syy. Toisella radalla mentiin koko rata loppuun mutta siinäkin kaksi riman pudotusta. Toisen radan vedin loppuun siksi, että olemme osallistumassa Impivaaran Hallien joukkueessa SM-kisoihin ja oli vähän niin kuin syytä tehdä kisarata että olisi jotain tuntumaa ennen SM skaboja. Hyvää radalla oli että kontaktit olivat kunnossa ja muuten eteneminen. Mutta ne rima! Aargh!

Joten jatkamme ässämmiä lukuunottamatta kisataukoa ja keskitymme Vapun ohjeistamiin treeneihin ja jumppatehtäviin.

Kuvassa yksi jumppaharjoitus: Pihka saa toisen ateriansa tiputeltuna tikapuiden väleihin josta se ne syö. Kuvassa myös uusi perheenjäsenemme Late the robotti :D

Sunnuntaina oli vuorossa rallytoko kisat Ojangossa HSKH:n kentällä. Pihkalta puuttuu yksi hyväksytty tulos RTK2 koularista ja viimeksi se kaatui liikaan keulimiseen radalla. Joten nyt pyrin pitämään Pihkan rauhallisena ennen suoritusta. Sää oli edelleen pilvinen ja dadaa! juuri kun avo-luokka alkoi - alkoi myös vesisade. Eikä mulla mitään sadevehkeitä tietenkään ollut mukana. Onneksi sade oli aika vienoa vihmailua joten emme kunnolla edes kastuneet. Ehkä kovempi sade olisi ollut ihan hyväkin sillä heti kun siirryimme radan puolelle aloitti Pihka haukkumisen ja jatkoi sitä lähes koko radan ajan joten saatiin niin paljon miinusta haukkumisesta että tulosta ei taaskaan saatu. Voi tikkeriperi! Kyllä tuli erinnäinenkin ärräpää radan jälkeen. Pihka todellakin tietää että radalla en voi sen haukkumiseen puuttua koska ennen rataa se teki tehtävät mallikkaasti ja kehänauhan jälkeen samat haukulla säestäen. - Niin turhauttavaa!!

Mutta kuten kiinalaiset tietävät niin puutarhan hoito auttaa ärräpäihin ja ketutukseen. Kävin kotimatkalla ostamassa pitkään haluamani metsälehmuksen taimen sekä muutaman parsantaimen ja vielä pussillisen siemenperunoita kesälajiketta. Siinä puutarhassa möyriessä haihtui harmitus ja samalla suunnitelma miten ongelma taklataan.

Puutarhahommilla olikin jo kiire sillä tänä vuonna kesä todella rysähti päälle ennen kuin kevätkään kunnolla kerkesi vauhtiin. On ihan kummallista kun yhtä aikaa kukkii vielä kirsikkapuut kun samalla viinimarjapuskassa on jo isot raakileet. Myös mun vasta istuttamani ryytimaan retiisit, salaatit ja muut alkavat olla ihan tuota pikaa satovalmiita. Ihan outoa!

Eihän tässä edes ehdi kesälomalle kun kesä ehtii mennä jo ohi!

Sunnuntai-iltana treenattiin ekat kunnon paimennusharkat tämän kesälampaiden kera. Vielä olivat aika vauhdikkaita tädit mutta saatiin hyvät harkat aikaiseksi ja niin mieli rauhoittui ja Pihkan kanssa tuli oikein hyvä fiilis. On se vaan niin mainio paimenkoira - ja huom - ei haukkunut!