Taas lähdettiin Hopialla tien päälle viikonlopuksi. Tällä kertaa ensin perjantai-iltana ajettiin Haapakosken Ruukiin, jonka Kain serkut omistaa.  Sieltä matka jatkui lauantaina Jyväskylään Kain veljen luo ja sunnuntaina oli ohjelmassa JAT:n agilitykisat.

Haapakosken Ruukkilla on mielenkiintoinen ja värikäs historia ja se on valitettavan huonosti tunnettu - ainakin vielä. Se ei ole sillä tavalla sliipattu kuten vaikkapa Fiskars vaan rouhea ja aito. Konesalissa on vielä koneet ihan kuin juuri hetki sitten työntekijät olisivat lähteneet kahvitauolle ja konttorin yläkerrassa on piirustuslauta ja tussit paikallaan.

Jari ja Jaana ovat tehneet valtavan työn kunnostaessaan paikkoja pikku hiljaa, työtä on toki vielä runsaasti jäljellä mutta hiljaa hyvä tulee ja toisaalta tarkoitus ei olekaan ns. ylisiivota paikkoja vaan aitous halutaan säilyttää. Ja museoväellä riittää paljon tutkittavaa paikan arkistoissa ja huoneissa. Tässä muutama  kuva paikasta jotka eivät todellakaan anna kunnon kuvaa laajasta alueesta.

Päärakennus joelta päin, Jarin ja Jaanan koti.

Konttori

Konehalli ulkoa

Konehalli sisältä

Lampi ja punatiilinen puuseppien verstas

Masuuni läheltä ja kaukaa

Lauantaina jatkettiin matkaa Jyväskylään, ensi poikettiin shoppailemassa Jyväs-Caravanista muutamia tärkeitä pikku juttuja Hopiaan - ja Kai tietysti jumiutui tutkailemaan ja ihastelemaan toinen toistaan hienompia matkailu- ja retkeilyautoja... no päästiin sieltä lopulta ja siirryttiin Kimin perheen luo Vaajakoskelle.  Siellä ulkoiltiin hienoissa harjumaisemissa porukalla ja Kai ehti vähän kerätä mustikoitakin. Patikoinnissa tuli osalle porukkaa sen verran hiki että muut lähtivät uimaan ja minä jäin koiria ruokkimaan ja niille seuraksi (eli vahtimaan ettei pentu tee tuhoja!).

Kun porukka sitten saapui uintireissulta takaisin niin Kailla olikin päähän kiedottu revitty t-paita: oli sitten mennyt tekemään sellaista mitä aina on varoitettu tekemästä ja joka pitäisi olla kristallin kirkkaasti jokaisella tiedossa. Sukelsi vieraiseen järveen pää edeltä ja niin oli lyönyt pään kiveen. Onneksi ei ollu taju lähtenyt ja oli omin voimin päässy rannalle. Sen verran iso vekki oli hiusrajassa että Kimi lähti viemään keskussairaalan päivystykseen. Onneksi haava ei ollut kovin syvä ja siihen riitti haavaliima. Onnea oli todellakin paljon mukana!  Illallisen jälkeen painuttiin ajoissa nukkumaan sillä agilitykisoihin oli aikainen lähtö.

Ylimääräistä säätöä tuli kisoihin kun Kai oli saanut lääkäriltä kiellon urheilla ja minulla ei ole tälle vuodelle voimassa olevaa lisenssiä. Onneksi kisapaikalla oli Pihkan tyttären Taikan omistaja Tiina, joka oli tällä kertaa kisaamassa vain yhden koiran eli Tuulin kanssa. Niinpä värväsimme hänet Pihkan puikkohin. Ja sehän sujui ihan mainiosti kun hän on kuitenkin pari kertaa Pihkan kanssa reenannut niin ei ole ihan ensimmäistä kertaa Pihkan kartturina.  Sen verran hyvin yhteistyö sujui kylmiltään että kotiin tuomisena on Pihkalle kaksi nolla rataa sijoituksilla 8. ja 9. Hyvä likat!

Kotiin ajettiin vähän maisemareittiä: Säynätsalo-Jämäsä-Kuhmoinen-Luopioinen-Pälkäne-Hattula-Hlinna motari reittiä. Minä ajoin ensin mutta kun Kai ei oikein hallitse kartturin hommia niin vaihdettiin Kai ratin taakse. Kauniita maisemia mutta huonsti on palveluja pienemmillä paikkakunnilla sunnuntai iltaisin, juuri ja juuri ennen sulkemisaikaa ehdittiin saada illallista Luopioisissa. Ei ihme että abc paikat vetävät väkeä vaikka ruokatarjonta on aika ankeaa.

Tänään Kai kävi vielä työterveydessä tarkistuttamassa pään kun otsa turposi komeasti. Nesteitä siellä lilluu ja itsestään lähtee häviämään sanoi lääkäri.

Jos nyt tämän kesän tapaturmat olisi tässä, melkein joka kesä on jotain keikkaa ensiapuun ollutkin Kain osalta.