Viime viikolla näytti todellakin jo pahalta SM-kisoja ajatellen. Selkä vihoitteli ja influenssa veti voimat. Ääni meni lähes kokonaan ja olinkin ke-pe saikulla ja puhekiellossa. Ja kyllähän se onnistuikin ihan hyvin kun olin yksin päivät koirien kanssa. Mutta perjantaina tulivat meille kylään belgialaiset ystävämme Petrone ja Yvonne, joten eihän siinä enää sit voinu tuppisuuna olla. He olivat olleet Mikkelissä hakemassa itselleen mudi pennun, pienen mustan nartun Ihanan. Samalla he vievät vaalean ruskean Inkeri tytön - nyt Roxy nimisenä- ystävälleen Belgiaan. Molemmat menivät siis aktiivi agilityperheisiin joissa on mudeja ennestään. Ja kyllähän ne ovatkin suloisia gigguroita! Oikein reippaita ja yllättävän hiljaisiakin!

Perjantaina kisasimme SM kisojen etkoissa sekä Pihkan että Cooperin kanssa. Pihka teki hommia oikein hyvin mutta tuo tauti kyllä hyydytti jaloista puhdin joten en vaan jaksanut juosta tarpeeksi suoraviivaisilla radoilla. Myöskään Kai ja Cooper eivät onnistuneet. Kisapaikka Myyrmäen urheilukeskus oli kyllä loistava. Lauantaina minulla oli talkoo vuoro, aamu seitsemästä iltapäivä kolmeen. Ihan kunnon työpäivä siis. Aurinkoinen sää teki talkoilusta ihan kivaa vaikka sisäänheittäjänä kentällä oli vähän liiankin kuuma. - Eikä se mun käheälle äänelle tietysti tehnyt hyvää..

Kai ja Cooper kisasivat Impivaaran Hallien minijoukkueen ykkösenä, valitettavasti rata meni hyllylle. Myöskään muut joukkueesta eivät onnistuneet joten ei tulosta tällä kertaa. Kotona oli mukava grillata vieraiden kanssa ja chillailla pihalla lämpimässä säässä.  Sunnuntaina jälleen aamulla liikenteeseen, Kai vuorostaan talkoilemaan ja minulla Pihkan kanssa yksilökisan startti. Henkka Luomala oli tehnyt oikein meille sopivan hyppärin, sopivan jouhean eikä liikaa suoria pätkiä. Rata kulki tosi hyvin, Pihkan kanssa tuli oikein sellainen flow fiilis. Mutta. Niin siinä vaan kävi että yhdessä kohdassa Pihka lipsahti hypyn väärältä puolelta ja niin ei saatu tulosta. Aikakin oli sen verran hyvä että oltaisiin sillä päästy finaaliin. Mutta ei voi mitään. Tämmöistä agility on. Hieno rata mutta silti hylly. Itse asiassa asia ei edes paljoa harmita sillä se oli tosiaan yksi meidän parhaista radoista vähään aikaan.

Joten keskityttiin sitten kannustamaan seuratovereita finaaleissa ja niin JAU:n saatiin sekä pikkuminien että medien hopeamitalit että pikkumaxien kultamitali! Mahtavaa!

Illalla veimme vieraat Helsinkiin Altaaseen, Isännät menivät saunomaan ja uimaan ja minä ja Yvonne istuttiin kattoterassille nauttien kesäillasta. Oikein mukavaa oli se. Petrone kävi eka kertaa saunassa ja Kai yllytti myös merialtaaseen jonka vesi oli ehkä 12 asteista... Petrone oli aika järkyttynyt...

 

Maanantaina töihin vaikka ääni on edelleen aika huonossa kunnossa, mutta onneksi on kohta Juhannus ja ääni pääsee lepoon -ehkä. Samalla tuli mieleen miten sitä onkaan tyhjä olo kun on koko vuoden tehnyt töitä ja tähdännyt näihin SM kisoihin ja nyt ne on ohi. Se oli siinä. Ainoastaan jäi tämä sairastaminen harmittamaan koska se vei kyllä voimia ja jaksamista, ihan ei jaksanut nauttia kisoista ja seurasta kuten normikuntoisena. Pihkaan olen todella tyytyväinen, se teki parhaansa, oli hyvässä vireessä ja me tehtiin yhdessä hommia. Parhaamme tehtiin ja silloin se riittää.

Nyt on hyvä hetki hengähtää ja levätä ja nauttia kesästä.