Elämä ei ole pelkästään koirailua vaan kyllä siihen mahtuu myös puutarhanhoitoa kohtuullisessa määrin. Tykkään helppohoitoisista kasveista kun en ole mikään viherpeukalo ja koiraharrastus todellakin vie aika ison osan vapaa-aikaa.
Tässä meidän ryytimaa. Tämä riittää meille hyvin. Siinä on paria erilaista porkkanaa, persiljaa, basilikaa, magnoldia, retiisejä..- ihan hyvä setti jos sattuvat kasvamaan.

Sipulikukat on mun suosikkeja; sinne vaan syksyllä multaan ja se on siinä! Helppoa!

Puutarhalla on toki myös koirafunktio eli takapihalla on treenikenttä, jonka nurtsin pitäminen lyhyenä on aika iso jobi. Kai on haaveillut pitkää asiaan helpotusta ja nyt on meille pitkällisen pohdinnan jälkeen tullut ihmevekotin eli robotti nurmenleikkuri.  Kuten arvata saattaa se aiheutti laumassa erilaisia reaktioita. Pihkasta se oli sen verran jännittävä, että piti hyyyvin pitkänä sitä takaapäin varovasti enste haistella, Cooper ei uskaltanut ihan lähituntumaan aluksi ollenkaan. Pieksu kävi vilkaisemassa ja totesi "ei kiinnosta", Pikoa ei kiinnostanut senkään vertaa.
Sen sijaan naapurin hevosista ihmevekotin on todella kiinnostava: niiden laidun on aivan meidän aksakentän vieressä ja siinä ne on koko päivän vekotinta ihmetelleet. Aina kun kone kääntyy lähemmäs aitaa niin hevoset tulevat lähemmäs korvat terhakasti pystyssä sitä katsomaan.