Argh todellakin. Maanantaina olin Pihkan kanssa agility treeneissä Kirkkonummella, jotka meni hyvin. Hyvä mieli ajella kotiin illalla. Vaan hyvä mieli vaihtui kiukkuun ja harmiin sillä Focus rupesi kehä 3:sta törötellessä yskimään ja lopulta teki tenän juuri kun pääsin kotiinpäin kääntyvälle rampille ja sain auton pysäytettyä bussipysäkille. Eikun soittamaan Kai hätiin. Edellinen omistaja oli hukannut vetämistä varten tarvittavan koukun, joten jouduimme tekemään virityksen. Onneksi luottokorjaamomme oli melko lähellä joten Focus hinattiin sinne.
Seuraavana päivänä selvisi ettei siellä pystytä auttamaan vaan auto olisi hinattava Klaukkalaan korjaamolle jossa se oli ollut syyskuussa juuri varsin tyyrissä huollossa. Joten eikun uudelleen hinaamaan, tällä kertaa keksittiin että Mondeon hinauskoukku voisi sopia myös Focukseen. Ja onneksi sopikin. Seuraavan päivänä tämä korjaamo ilmoitti että eivät voi auttaa vaan auto pitää hinata kolmanteen korjaamoon. Tässä vaiheessa alkoi jo savu nousta korvista vaan ei auta. Soitin Falckin hinauspalveluun ja pyysin pikaisesti siirtämään auton korjaamolta B korjaamolle C. Ja soitin myös vakuutusyhtiöön joka ystävällisesti lupasi hinauksen menevän vakuutuksen piikkiin. Nyt sit odotellaan mikä on korjaamon C tuomio. Ei uskalla edes ajatella pahinta vaihtoehtoa..

Pikolla oli tänään ns. vuosihuolto. Pikolla on aina ollut huonot hampaat joten se viedään aina näin joulun alla hammashuoltoon eli kaluston huolto nukutuksessa. Kai joutui sukkuloimaan juna-bussi systeemillä Pikon lääkärireissun kun minulla oli Mondeo käytössä. Hampaat saatiin huolettua ja samalla tutkittiin koira muutenkin sillä Piko on ollut kipeän oloinen. Sen selkä on köyryssä koko ajan ja se on laihtunut vaikka syökin hyvin. Syyksi selvisi ohutsuolen tulehdus, ruoka ei imeydy kunnolla. Nyt Piko on erikoisruokavaliolla ja saa vatsan ja suolen happotasapainoa korjaavaa lääkitystä. Röntgenissä selvisi myös että luusto on hyvässä kunnossa joten se on sentään iloinen uutinen.

Illalla kävin katsomassa - taas - pentuja.  Tällä kertaa Cooper oli mukana. Pentujen on aika tutustua erilaisiin ihmisiin ja koiriin. Cooper ei olllut pennuista ollenkaan innostunut, nuuski vähän ja paineli sitten piiloon keittön pöydän alle ... varsinainen sankari.